Pelivälineensä sekä itselle että ystäville Heikki askartelee pelkkis-mailoja, joihin hän kaivertaa myös ystäviensä kasvokuvat.

Meri on kuulunut turkulaisen rakennusmestari Heikki Kosken elämään aina. Työvuosina hän suuntasi perheensä kanssa kesälomalle Turun saaristoon moottoriveneellä, joka oli Heikin itsensä valmistama, yhdeksän metriä pitkä ja kokonaan katettu.

”Heinäkuussa lähdettiin heti lauantaina kun kesäloma alkoi ja kotiin palattiin vasta neljän viikon kuluttua sunnuntaina.”

Kesäisillä meren luodoilla ja saarilla retkeiltiin, uitiin ja kalasteltiin. Kerran Heikki huomasi kädessä oudon oireen uidessaan. ”En pystynyt kroolatessa nostamaan oikeaa kättä olan yli.”

Haju- ja makuaisti heikkenivät

Oikean käden huonoon liikkuvuuteen oli Heikin vaimo jo ennen uintimatkaa kiinnittänyt huomiota.

 ”Vaimo ihmetteli ulkoillessamme, miksi oikea käteni vain roikkuu eikä heilu kävellessä kuten toinen käsi.”

Heikki arveli käden oireiden johtuvan rasituksesta, eikä antanut niiden vaivata mieltään. Edes aistien heikkeneminen ei herättänyt hänen epäilyjään.

”Kun lopetin tupakanpolton, oletin haju- ja makuaistini vahvistuvat. Kävikin päinvastoin. Hajuaistini heikentymisen huomasin jo parikymmentä vuotta ennen diagnoosini varmistumista”, kertoo Heikki.

Hajuaistin heikkenemisestä jo paljon ennen tautiin sairastumista kertoo Heikin tavoin myös moni muu Parkinson-diagnoosin saanut.

 Keuhkoveritulpat veivät tutkimuksiin

Vasta molemminpuolinen keuhkoveritulppa vuonna 2007 sai Heikin lääkäriin. Pari vuotta hän kulki eri tutkimuksissa, kunnes lääkäri kirjoitti lähetteen neurologille.

”Neurologi käski kävellä huoneen poikki edestakaisin, jonka jälkeen hän totesi minulle, että kyllä se on Parkinsonin tauti.”

Diagnoosin Heikki sai vuonna 2009 ja samalla ensimmäiset lääkkeet sairauteen. Lääkkeet ovat auttaneet Parkinsonin oireisiin, ja Heikki on tyytyväinen saamaansa hoitoon.

”Aluksi lääkkeet tehosivat oireisiin todella hyvin, eikä minun tarvinnut huolehtia kovinkaan tarkasti lääkitysaikataulusta. Oireet pysyivät poissa, vaikka en olisi lääkkeenottoajoissa kovin täsmällinen ollutkaan”, Heikki muistelee.

”Tällä hetkellä tauti muistuttaa hyvinkin konkreettisesti olemassaolostaan, jos en muista ottaa lääkkeitä ajallaan.”

Vuosien varrella Heikin lääkitystä on lisätty, ja tällä hetkellä lääkityskertoja on 5–6 päivässä. Illalla Heikki ottaa pitkävaikutteisen lääkkeen.

”Aamut alkavat aina kankeasti lyhyin askelin. Ilman lääkkeitä ei arki sujuisi ollenkaan”, toteaa Heikki ja sanoo lääkkeen vaikutusaikojen lyhentyneen taudin edetessä.

Aikaisemmin Heikin arkeen kuuluivat kävelylenkit vaimon kanssa, nyt on ne täytynyt jättää taudin oireilusta johtuen.  Myös rasituksen Heikki on huomannut lyhentävän lääkkeen vaikutusaikaa.

”Jos lääkkeidenottokertojen väli huomaamatta pitenee liikaa, kävely loppuu kokonaan. Muistan kotoa lähtiessäni ottaa aina mukaan lääkkeen kaiken varalta, mutta juomapullon sen sijaan unohdan aika usein”, Heikki toteaa. 

Tietoa lääkityksestä Heikki on saanut neurologilta, netistä ja hyviä vinkkejä sairauden kanssa selviämiseen myös vertaisiltaan.    

Veneilystä oli luovuttava

Heidekenin synnytyssairaalassa 67 vuotta sitten syntynyt Heikki on paljasjalkainen turkulainen, kuten hänen vanhempansakin. ”Oma elämäni on kulkenut tässä Mäntymäen ja Uittamon linjalla”, hän toteaa.

Merelle nykyisestä kodistakin on matkaa vain vajaan kilometrin verran. Sieltä Heikki työvuosina sai voimaa jaksaa vaativissa rakennusprojekteissa. ”Talvisin kuljin pilkillä ja kesällä veneilin merellä perheen kanssa.”

Veneen myyminen tuli Heikille eteen, kun Parkinsonin tauti eteni ja alkoi vaikuttaa tasapainoon. Ikänsä merellä liikkuneelle miehelle se oli kova paikka.

”Siihenkin huomasin sopeutuvani. Eräänä lauantai-iltana saunan jälkeen vaimon kanssa pihassa istuessani kuuntelin hiljaisuutta ympärillämme. Se tuntui hyvältä. Saaristossa viettämämme viikonloput olivat illan pimetessä usein menoa, meininkiä ja moottoriveneiden pärinää täynnä. Kotipihan rauhassa huomasin nauttivani illan äänettömyydestä enkä kaivannut enää veneilyviikonloppuja saaristossa.”

Pelkkis-mailoja omalta verstaalta

Muita harrastuksia Heikin elämässä riittää yhtä paljon kuin aikaakin. Talonrakennusalan työmaatoimihenkilön tehtävien hoitamisen lisäksi hän on tehnyt elämänsä varrella kaksi moottorivenettäkin. Nykyisin pajalla syntyy vähän pienempiä töitä. ”Vaimolla on tapana sanoa verstasta minun olohuoneekseni”, Heikki naurahtaa.

Turun Parkinson-yhdistyksessä pelkkistä viikoittain harrastava Heikki rakentelee verstaalla myös pelkkis-mailoja. Ystäville tekemiinsä mailoihin Heikki taiteilee myös omistajan kasvokuvan.

”Pelkkis sopii hyvin lajina Parkinsonin tautia sairastavalle. Pelin aikana tulee kuntoiltua kuin huomaamatta. Kun erän aikana noukkii pallon joskus satakin kertaa maasta, niin kyllä se kyykistely kuntoilusta käy.”

”Parkinsonin tautia minä en harrasta, annan sen olla omassa osassaan, mutta elämässäni keskityn muihin asioihin.”

Teksti Harry Torvinen Kuva Arja Pasila

Jaa artikkeli