Yhteiskunnassamme on nyt tiukat ajat kaikilla, ja hiljattain saimme kuulla, että Valtiovarainministeriön budjettiesityksessä sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoituksesta suunnitellaan leikattavaksi peräti 127 miljoonaa euroa ensi vuonna. Summa on huikea, sillä se merkitsisi lähes kolmanneksen leikkaamista. Mutta voivatko päättäjät sivuuttaa järjestöjen rahoituksen turvaamisen? Nyt on kyse hyvinvointiyhteiskunnan peruspilareista!

”Diagnoosi – minulle, joka olen ollut perusterve koko ikäni. Miten se on mahdollista? Mistä minä olen sairauden saanut? Onko elämäntapani aiheuttanut sen vai olenko vain saanut huonot geenit? Miten elämä jatkuu tästä eteenpäin?” Kysymystulva ja ahdistus tulevasta on valtava diagnoosin saamisen jälkeen.

Onneksi Suomessa lääketieteen taso on huipussaan ja niin lääkärit kuin hoitajatkin osaavat asiansa ja takaavat parhaan mahdollisen hoidon. Täällä ei myöskään tarvitse maksaa kaikkea hoitoa itse, vaan yhteiskunnan tuki on suurta. Kuluja kuitenkin tulee ja taloudellinen tilanne voi muuttua huomattavastikin työn päättymisen myötä. Elämä muuttuu.

Hoitotaholta saa hyvän hoidon, ensitiedon sairaudesta ja tietoa tukikanavista. Tuossa ensitiedon vaiheessa sairastunut läheisineen voi kuitenkin olla vielä niin sokissa tilanteestaan, että moni asia menee ohi ja tieto ei saavuta kuulijaansa.

Järjestöt ovat sairastuneen elämässä mukana alusta saakka, vaikkei hän itse ehkä sitä tiedostakaan. Hoitotaholta saatu tietopaketti erilaisine oppaineen on järjestöjen tuottamaa. Myös sopeutumisvalmennus, johon hoitotaho usein kehottaa osallistumaan, on usein järjestöjen tuottamaa. Sopeutumisvalmennuksen tehtävä on antaa kysymyksiin vastauksia ja työkaluja uuden elämän rakennusaineiksi. Kun realiteetit saadaan yhdessä kohdalleen, on sairastuneen helpompi ja luottavaisempi lähteä uuden elämän alkuun. Etenevissä sairauksissa sopeutumisvalmennusta tarvitaan jatkuvasti muuttuneen elämän tarpeisiin - järjestöt ovat tässäkin pääroolissa.

Huonoja päiviä tulee ja jos itse ei pääse niistä eteenpäin, ovat järjestöjen kouluttamat vapaaehtoiset, kuten vertaistukihenkilöt, erilaisten tukiryhmien vastuuhenkilöt ja vertaiset auttamassa. Järjestöjen palkkaamat ammattilaiset tukevat erilaisine ohjaus- ja neuvontapalveluineen sairastuneen ja läheisten arkea.

Järjestöjen tuottamat palvelut tukevat arkea monin tavoin. Vapaaehtoisten järjestämät toiminnat pienilläkin paikkakunnilla antavat arkeen mielekästä tekemistä ja erilaiset vapaaehtoistyön tehtävät voivat jopa työllistää ja antaa näin sisältöä elämään. Hyvällä elämänlaadulla taataan sairastuneen, vammautuneen ja läheisten parempi itsenäinen selviytyminen arjessa ja näin myös viivästytetään loppuajan hoitotarvetta.

Miten tämä järjestöjen tuki olisi korvattavissa, jos meiltä nyt leikataan lähes kolmannes? Haloo päättäjät!

Annukka Tuovinen, järjestösuunnittelija

Jaa artikkeli