Marja Silvennoisen mukaan Etelä-Kymen Parkinson-yhdistys toimii vireästi ja yhteisöllisesti. Mutta missä ovat mies-omaiset?

Yhdistyksen toiminnassa tapaa Silvennoisen mukaan mukavia ihmisiä. Ikäskaala vaihtelee 60-luvulla syntyneistä 90-vuotiaisiin. ”Se tuo omanlaistaan laajuutta, kun mukana on monenlaisia ihmisiä.”

Kerhossa ei tarvitse miettiä ammattiryhmää tai viiteryhmää. ”Sellainen anti on ollut, että edustan siellä itseäni tai korkeintaan puolisoani. En ammattiryhmääni, tai viiteryhmää. Mä oon vaan Marja", Silvennoinen sanoo. ”Ei tarvitse ajatella muuta kuin itseäni. Siinä on sellanen tasavertaisuus kun siellä on.”

”Kyllä siellä aikojen myötä tulee ilmi ihmisten työhistoriaa ja historiaa. Se ei vaikuta tässä hommassa ja se on hyvä asia”, Silvennoinen kertoo. Yhteisöllisyys näkyy toisista huolehtimisessa. ”Jos joku jää pois toiminnasta, eikä yhtäkkiä tulekaan tapaamisiin, siinä tulee sellainen huoli. Yritetään houkutella ettei tämä jäisi yksin kotiin. Sellaista huolenpitoa ja yhteishenkeä siinä ryhmässä on kanssa.”

Paras palaute tulee jäseniltä

 

Etelä-Kymen Parkinson-kerhon toiminta oli vaarassa loppua, kun edelliset vetäjät jäivät pois. Ritva Kallioniemi oli lupautumassa vetäjäksi. Silvennoinen tiesi Kallioniemen entuudestaan kuntapolitiikasta ja tiesi että hänen kanssaan hommat hoituisivat. Niinpä Silvennoinen lähti kerhon sihteeriksi.

Silvennoinen ei ole aiemminkaan vältellyt luottamustoimia. Kunnallispolitiikassa vierähti miltei kaksi vuosikymmentä. Kun puolison sairaus alkoi vaikuttamaan arjessa, hän ajatteli että on tehnyt osansa.

Nyt Silvennoinen vaikuttaa Etelä-Kymen Parkinson-kerhossa. ”Arvostan hirveästi yhteisöllisyyttä, joka vertaistoimintaan liittyy”, Silvennoinen toteaa. ”Se kertoo jotain, että vaikeasti liikkuvatkin tulevat aina mukaan, kun on kokoontumisen aika. Se on tosi hienoa palautetta.”

Kerhon toiminta oli vireää, ja ajatus oman yhdistyksen perustamisesta kypsyi hiljalleen. Etelä-Kymen Parkinson-kerho perusti oman yhdistyksen alkuvuodesta. ”Täällä on ollut kasvukausi. On vahvistuttu ja nyt voidaan olla omillaan”, Silvennoinen sanoo.

Yhteyksiä vanhaan emoyhdistykseen vaalitaan yhä. Syksyllä yhdistyksen väkeä lähtee vierailemaan Porvooseen, paikallisen Parkinson-kerhon vieraaksi.

Omaisten ryhmässä jaetaan vinkkejä ja kokemustietoa

Viime keväänä Etelä-Kymen yhdistyksessä käynnistettiin omaisten ryhmä. ”Omaisten asema ja jaksaminen on puhuttanut ja siitä on ollut paljon ajatusten vaihtoa”, Silvennoinen kertoo. ”Ihmiset ovat kiitollisia, että voi jakaa asioita. Siinä huomaa, että toisilla on samanlaista.”

Omaisten kerhossa kävijöistä valtaosa on naisia. Silvennoinen kertoo jakauman vallitsevan yhdistyksessä yleisemminkin. Vaikka suurin osa yhdistyksen piirissä olevista sairastavista on naisia, on omaisissa kuitenkin selkeästi enemmän naisia.

”Meillä on 29 omaista jäseninä, joista on 8 miestä ja 21 naista”, Silvennoinen sanoo. Yhdistyksen ohjelmassa sukupuoli tai ikä ei näy. Aiheet liittyvät Parkinsonin tautiin yleisesti. Sen kummemmin asiaa ei ole yhdistyksessä mietitty.

Asia ei välttämättä johdu pelkästään miehistä. ”Kun puolisoni menee lääkäriin, pidän itsestään selvänä, että menen mukaan. Toisaalta minulle ei tulisi mieleenikään, että hän tulisi mukaani minun tavatessa lääkäriä”, Silvennoinen sanoo. ”Ehkä naiset hakeutuvat miehiä enemmän ryhmiin.”

Omaisten ryhmässä jaetaan paljon kokemustietoa ja tuttavuudet ovat syventyneet. Ryhmässä käyvät ottavat puheeksi terveydentilaan liittyviä havaintoja ja jakavat niihin liittyviä vinkkejä. ”Olen huomannut tuollaisen ja siihen voisi auttaa tämä”, Silvennoinen kuvailee. ”Joku voisi pitää sitä toisen asioihin puuttumisena. Minun mielestäni se on huolenpitoa.”

Omaiset ovat olleet Etelä-kymenlaaksossa olennainen osa yhdistyksen toimintaa. Omainen voi olla puoliso, lapsi tai sisarus. Vaikka omaiset osallistuvatkin tapaamisiin ahkerasti Silvennoinen toivoo, että kerhoon uskalletaan tulla myös yksin.

Ilari Huhtasalo

 

Jaa artikkeli