Vammaispalvelulain uudistaminen on ollut käynnissä kuluvan vuosikymmenen. Uusi lakiluonnos yhdistää kehitysvammalain sekä vammaispalvelulain. Lailla sekä samanaikaisilla määrärahaviilauksilla tavoitellaan vähintään 52 miljoonan euron säästöjä, tosin palveluista leikattava summa nousee 85 miljoonaan euroon. Säästöt pyritään saavuttamaan karsimalla ikääntyvien vammaisten palveluja, erityisesti kuljetuspalveluja. Tämä tehdään tavalla, joka kohtelee ikääntyviä vammaisia eriarvoistavasti.

Iäkkäät vammaiset säästöpyrkimysten kohteena jo aiemmin

Vuoden 2016 keväällä hallituksen pyrkimys sulkea yli 75-vuotiaat vammaispalvelulain soveltamisalan ulkopuolelle sai täystyrmäyksen. Leikkaus olisi ajanut yli 75-vuotiaat vammaiset huomattavasti kevyemmin toteutetun vanhuspalvelulain soveltamisalaan. Esitys vedettiin pois näennäisesti vastustuksen vuoksi, mutta tosiasiassa lakiesitys olisi ajautunut ongelmiin perustuslakivaliokunnassa ilmeisten yhdenvertaissuusongelmien vuoksi. Mielivaltaisen ikärajan asettaminen vammaispalvelulakiin olisi ollut räikeässä ristiriidassa perustuslain yhdenvertaisuuspykälän kanssa. Vammat eivät katoa iän myötä.

Uusi vammaispalvelulain luonnos näyttää nyt yrittävän samaa temppua hienovaraisemmin. Lakiluonnoksen 2 § toteaa

Tätä lakia ei sovelleta sellaiseen ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta ja iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain (980/2012, jäljempänä vanhuspalvelulaki) 3 §:n 2 kohdassa tarkoitettuun iäkkääseen henkilöön, jonka avun tai tuen tarve johtuu pääasiassa korkean iän myötä alkaneista, lisääntyneistä tai pahentuneista sairauksista tai vammoista taikka korkeaan ikään liittyvästä rappeutumisesta.

Yhdenvertaisuudesta tulkinnanvaraista

Vammaispalvelulain luonnosteksti ei automaattisesti sulje ikääntyneitä vammaisia soveltamisalan ulkopuolelle. Viranomaisen tehtäväksi jää arvioida, johtuuko vamma tai sairaus, niiden lisääntyminen tai paheneminen, ikääntymisestä. Muotoilusta tekee ongelmallisen sen jättämä tulkinnanvaraisuus. Lakiluonnoksen ohessa esitettyjen yleisperusteluiden (s. 65) mukaan 

Vammaisen henkilön ikääntyessä olisi arvioitava, liittyykö uusi, lisääntynyt tai pahentunut toimintakyvyn rajoite jo olemassa olevaan vammaan tai sairauteen vai onko se seurausta pääasiassa korkeaan ikään liittyvästä toimintakyvyn heikkenemisestä. 

Niukkenevien määrärahojen kunnissa tällainen tulkinnanvara johtaa mahdollisuuteen sulkea ikääntyneet enemmän tai vähemmän kategorisesti vammaispalvelujen ulkopuolelle. Arvioinnin vamman suhteesta ikääntymiseen tekee käytännössä sosiaalityöntekijä, jolla ei ole osaamista lakiluonnoksen edellyttämään arviointiin. Lääkäreillä taas on harvoin aikaa paneutua lausuntoihin siinä määrin, että sosiaalilainsäädännön mukaiset tärppisanat osuisivat paperiin. 

Henkilökohtainen apu on osoittanut ikääntymiseen liittyvän tulkinnan ongelmat

Oman kokemukseni perusteella ikääntymiseen liittyvä arviointi on johtanut henkilökohtaisen avun osalta siihen, että osa ikääntyneistä apua tarvitsevista jää ilman. Muutamia ennakkotapauksia löytyy esimerkiksi hakijalle myönteiset glaukoomasta ja aivoinfarktista sekä hakijalle kielteinen aivoverenvuodosta. Ennakkotapauksiksi päätyy kuitenkin vain häviävän pieni osa sosiaaliviranomaisen hylkäävistä päätöksistä. Ikääntyneet vammaiset tai pitkäaikaissairaat eivät jaksa asiasta käräjöidä niin, että jokaista sairausryhmää koskien syntyisi uuden lain aikana ennakkotapauksia. Riippuu myös pitkälti sosiaaliviranomaisen ammattitaidosta, seurataanko ja sovelletaanko oikeuskäytäntöä riittävästi. 

Uuden lakiluonnoksen määrittely tuottaa vaikeuksia tuhansille ikääntyville pitkäaikaissairaille, jotka ovat saaneet esimerkiksi kodin muutostöitä, kuljetuspalveluja tai päivätoimintaa vammaispalvelulain nojalla. Pelkään, että ikääntyneistä vammaisista tulee toisen luokan kansalaisia.

Hölmöläisten hommaa

Lakiluonnoksen tekstimuoto saattaa hyvinkin läpäistä perustuslakivaliokunnan seulan. Lakitekstin tulkinnanvaraisuus avaa sosiaaliviranomaisille mahdollisuuden hakea säästöt yhdestä ikäryhmästä. Säästöpyrkimystä ei ole lakiluonnoksessa juuri peitelty. 

Omasta näkövinkkelistä säästäminen ikääntyneiden vammaispalvelusta tuntuu hölmöläisten yritykseltä pidentää narua leikkaamalla sitä toisesta päästä. Voimassaoleva vammaislainsäädäntö on auttanut ikääntyneitä vammaisia asumaan pidempään kotonaan. On lyhytjänteistä ajatella, että tässä säästettyä rahaa ei maksettaisi lisääntyneenä tuetun asumisen tarpeena. 

Perustuslailliset ongelmat todettu jo aiemmin

Asiaa piti perustuslain näkökulmasta käsitellä tietysti jo nykyisen lain henkilökohtaista apua koskevaa pykälää säädettäessä. Ristiriita on käsin kosketeltavissa, kun henkilökohtaista apua koskevan hallituksen esityksen HE166/2008 yleisperusteluissa mainitaan  

Merkitystä ei ole sillä, missä elämän vaiheessa henkilö on vammautunut tai sairastunut. Siten myös ikääntyneillä vaikeavammaisilla henkilöillä sekä ikääntyneenä vaikeasti vammautuneilla on oikeus henkilökohtaiseen apuun samoin perustein kuin muillakin vaikeavammaisilla henkilöillä. Näin ollen säännöksen ei voida katsoa olevan ristiriidassa perustuslain 6 §:n kanssa.

Rivien välistä voi mielestäni perustellusti lukea: ikääntyneenä vammautuneiden sulkeminen vammaispalvelujen ulkopuolelle on ristiriidassa perustuslain 6§:n kanssa. Lauseke ei tässä mainitse ”ikääntymisestä aiheutuvia” tai ”lisääntyneitä” vammoja tai sairauksia. Lainauksessa mainittu "samoin perustein" on yksinomaan tuen tarve. Tämä on tainnut yhdeksän vuoden aikana unohtua.

Ikä määrittele vammaisuutta YK:n vammaisten oikeuksien julistuksessa

Suomi on yllä käsitellyn henkilökohtaista apua koskevan pykälän jälkeen ratifioinut YK:n vammaisten sopimuksen. Sieltä voi etsiä niin tiheällä kammalla kuin haluaa, mutta mikään määrittely ei julkilausumassa sulje iästä johtuvia vammoja ’vammaisuuden’ määrittelyn ulkopuolelle. Itseasiassa Suomikin muiden allekirjoittaneiden ohella ilmaisee olevansa

[--] huolestuneita vaikeista olosuhteista, joita kohtaavat ne vammaiset henkilöt, joihin kohdistuu moninkertaista tai törkeää syrjintää rodun, ihonvärin, sukupuolen, kielen, uskonnon, poliittisen tai muun mielipiteen, kansallisuuden, alkuperäkansaan kuulumisen, etnisen tai sosiaalisen alkuperän, varallisuuden, syntyperän, iän tai muun aseman perusteella;

Meillä Suomessa allekirjoitusta on tavattu kunnioittaa. Vammaisuus ei riipu iästä.

Lausuntopyyntö löytyy Sosiaali- ja terveysministeriön nettisivulta. Lausuntoaikaa on 17.7. saakka.

Ilari Huhtasalo

 

Jaa artikkeli