01.05.2008

Tietokonetomografialla on jo pitkään pystytty kuvantamaan aivojen rakenteita. Uudet kuvantamismenetelmät mahdollistavat nyt myös ihmisen subjektiivisten kokemusten, tunteiden ja muistojen kuvantamisen.

Psykiatrian professori Hasse Karlsson Helsingin yliopisto¬ta on psykiatrian valtakunnallisen tutkijakoulun johtaja, joka omissa tutkimuksissaan on viime vuosina keskittynyt mm. aivojen kuvantamismenetelmien käyttämiseen.

Fysikaalisiin lainalaisuuksiin perustuvat tutkimukset ovat määritelleet kauan länsimaisen lääketieteen hoitokäytäntöjä. Kuvantamismenetelmien avulla saadut tiedot mielen ja ruumiin välisen yhteyden vaikutuksista ihmisen terveyteen avaavat jatkuvasti uusia ovia aivojen toimintaan ja vaikuttavat vähitellen myös vakiintuneiden hoitokäytäntöjen muuttumiseen.

Sanat hoitavat mieltä ja ruumista

Moniin neurologisiin sairauksiin liittyy aivojen toiminnan muutoksista johtuvia psyykkisiä oireita. Masennus on tavallinen oire esim. aivohalvauksen, aivovamman, Alzheimer-, Parkinson- ja MS-taudin yhteydessä. Masennuksen yhteydessä pahenevat usein myös sairastuneiden tiedonkäsittelyyn liittyvät ongelmat. Masentuneen ihmisen aivojen välittäjäainemuutokset on pystytty osoittamaan aivokuvantamalla: esimerkiksi serotoniinireseptorien määrä vähenee 15 prosentilla. Pitkäaikainen masennus ja toistuvat depressiot aiheuttavat aivoissa myös pysyviä muutoksia, mm. hippo-kampuksen pienenemistä.
NeuroExpo-messuilla syyskuussa luennoinut professori Hasse Karlsson esitteli luennossaan uusimpia aivokuvantamalla saatuja tutkimustuloksia. Eräässä tutkimuksessa masentuneiden ihmisten aivojen välittäjäaineenvaihduntaa tutkittiin kuvantamalla. Heidät jaettiin sen jälkeen kahteen ryhmään, joista toista hoidettiin masennuslääke fluoksetiinilla ja toista lääkkeettömästi psykoterapialla. Hoidetuista lähes 70 % koki parantuneensa neljän kuukauden hoidon jälkeen. Kun heidän aivojensa välittäjäaineenvaihduntaa kuvattiin hoitojaksojen jälkeen, eivät tulokset vastanneet tutkijoiden etukäteisodotuksia: pelkästään psykoterapiaa saaneiden ryhmässä serotoniini-1A-reseptorien määrä oli lisääntynyt 10 % laajoilla alueilla, kun lääkkeellä hoidettujen aivoissa serotoniinireseptorien määrä ei lisääntynyt lainkaan. ”Terapiassa, kahden ihmisen väliseen keskusteluun perustuvassa hoitotilanteessa tapahtui muutos, jota ei lääkkeillä pystytty aikaansaamaan. Se että soluvälitilassa alkoi kasvaa tämän hoidon aikana serotoniinireseptoreja todistaa, kuinka tiiviissä yhteydessä mieli ja ruumis ovat”, sanoi Karlsson.

Toisena esimerkkinä vuorovaikutuksen ja siihen sisältyvän toivon vaikutuksista Karlsson kertoi tutkimuksesta, jossa Parkinsonin tautia sairastaville annettiin plasebo- eli lumelääkettä. Kun sairastuneet söivät lumelääkettä uskoen sen ole-van tehokasta biologista lääkettä, heidän oireensa vähenivät hetkeksi, kuten oikeaa Parkinson-lääkettäkin syötäessä. Se että vuorovaikutus potilaan ja lääkärin välillä ja siihen sisältyvä usko ja toivo vaikuttivat sairastuneisiin myös biologisella tasolla, pystyttiin näkemään myös aivokuvissa – lumelääke kohotti dopamiinitasoa ja vaikutti aivojen syvissä osissa samoilla alueilla kuin oikea lääke.

Kykymme jakaa toisen kärsimys todellista

Se että ihmisen pystyy asettumaan toisen ihmisen asemaan ja jakamaan tämän kokeman kärsimyksen, voidaan osoittaa todeksi aivoja kuvantamalla.”Kun ihminen katsoo kuvaa, jossa toinen ihminen kärsii kipua, hänen aivoissaan aktivoituvat osin samat alueet kuin hänen kärsiessään itse kipua. Täysin samanlaisia todellinen kivun kokemus ja toisen kivun katsomisen eivät kokemuksina ole, mutta liittyvät samaan tunnekomponenttiin, joka kivun yhteydessä aivoissa aina aktivoituu. Tässä yhteydessä voimme puhua empatian neurobiologiasta, siitä kuinka hyvä kyky ihmisellä on asettua toisen asemaan”, Karlsson sanoi.

Käsitystä vuorovaikutuksen välttämättömyydestä tiettyjen tunnekokemusten aktivoitumisessa vahvistaa se, että ihmiselle pystyttiin tuottamaan hypnoosin avulla aivokuvissa samanlainen kipukokemus kuin toisen kipua katsellessa, mutta ei enää kun ihmistä pyydettiin kuvittelemaan, että hän tuntee kipua. Empatian kokemisen suhteen miehet ja naiset näyttävät eroavan toisistaan: tutkimusten perusteella naisilla on keskimääräisesti selkeästi parempi kysy asettua toisen asemaan kuin miehellä. ”Kun miehet ja naiset katsoivat ihmistä, joka kärsii kipua, molempien aivoissa aktivoituivat samat alueet kuin itse kipua koettaessa. Kun kivusta kärsivä huijasi korttipelissä, pystyivät naiset edelleen tuntemaan häntä kohtaan myötätuntoa. Miehien aivoissa ei sen sijaan tapahtunut tässä tilanteessa enää mitään aktivoitumista tähän tunnekomponenttiin liittyvillä alueilla”, kertoi Karlsson.

Hylätyksi tuleminen särkee sydämen

Useimmat ihmiset joutuvat joskus pettymään lähimmissä ihmissuhteissaan ja tietävät myös, kuinka pahalta se tuntuu. ”Se mitä runoilijat ovat sanoneet sydämen särkymisestä näissä tilanteissa näyttää todella pitävän paikkansa”, Karlsson sanoi esitellessään aivokuvantamalla saatuja tutkimustuloksia. ”Kun neljä ihmistä pelaa korttia ja eristää pelin kuluessa yhden ryhmän jäsenen sen ulkopuolelle, aktivoituvat ryhmästä eristetyn aivoissa osin samat kipualueet kuin oikeassa kivussa. ”Tutkimukset vahvistavat, että aivojen kehittymisen ja tunne-elämän eri osa-alueiden aktivoitumisen kannalta sosiaalinen vuorovaikutus on merkittävää jo varhaislapsuudesta lähtien.

”Kun äideille, jotka olivat synnyttäneet pari kuukautta aikaisemmin näytettiin kuvaa omasta ja vieraasta lapsesta, aktivoituivat hänen aivoissaan omaa lasta katsoessa oksitosiini- ja vasopressiinijärjestelmät, hormonit, jotka liittyvät ihmisen positiivisiin tunnetiloihin. Samaa ei tapahtunut vieraan lapsen kuvaa katsoessa. Tämä osoittaa, että äidillä on vastinpari lapsen tunnekomponentille”, Karlsson kertoi. ”Kun Venäjällä kurjissa oloissa varhaislapsuutensa viettäneiden lasten, jotka myöhemmin oli adoptoitu Ruotsiin, ja ruotsalaisten normaalissa perheessä kasvaneiden lasten oksitosiinitasoja verrattiin toisiinsa, ne erosivat selvästi toisistaan.”
Kurjissa oloissa kasvaneiden lasten oksitosiinitasot olivat selkeästi matalampia kuin alusta asti vanhempiensa hoivaa saaneiden ruotsalaisten lasten. ”Tämä osoitti, että äidin tunnekomponentilla on vastinparinsa lapsessa – se positiivinen tunne, mikä aktivoituu äidissä, aktivoi myös lapsen vastaavia järjestelmiä. Tämä ei kuitenkaan tapahdu kurjissa oloissa eikä positiivisen vuorovaikutuksen hormoneja muodostu silloin riittävästi.”

Vuorovaikutuksen myönteisiä vaikutuksia hyödynnetty lääketieteessä niukasti

Sairaus ja työkyvyttömyyseläkkeelle jääminen voivat yllättäen kutistaa sairastuneen maailman tuttujen verkostojen hävitessä. Vetäytyminen ihmissuhteista voi olla myös reaktio sairauteen oman huonommuuden tunteiden korostuessa. Mahdollisuus sosiaalisen vuorovaikutuksen elvyttämiseen tarjoutuu monille sairastuneille yhdistysten ja kerhojen harrastus- ja keskustelupiireissä. Myös kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskurssin käyneet pitävät usein merkityksellisimpänä kurssiantina mahdollisuutta vuorovaikutukseen vertaisten ja hoitohenkilökunnan kanssa. Sitä, millaisia vaikutuksia kuntoutuksella ja vapaaehtoisuuteen perustuvalla yhteisöllisyydellä on ihmisen hyvinvointiin, ei ole juurikaan tutkittu, vaikka ihmisten kertomusten perusteella positiivisia vaikutuksia niin mieleen kuin ruumiiseenkin voisi luetella runsaasti.

”Vuorovaikutuksen neurobiologia on uutta ja tutkimuksia siihen liittyen on maailmassa tehty aika vähän. Psykologisten lähestymiskeinojen avaamia mahdollisuuksia ei lääketieteessä ole hyödynnetty vielä kovinkaan paljon”, Karlsson totesi. Toivottavasti tulevat tutkimukset vuorovaikutuksen merkityksellisyydestä antavat aikanaan mahdollisuuden inhimillisen kanssakäymisen hyödyntämiseen myös hoito- ja kuntoutusmenetelmien kehittämisessä.
 

Teksti ja kuva Arja Pasila
Lähde: Hasse Karlssonin luento Neuro¬Expo-messuilla 26.9.