04.04.2015

Liikunnasta virkeyttä ja toimintakykyä ikääntymiseensä tähyävät Tarja Valtonen, Pirjo Pakarinen ja Aarno Komu. Syksyn 2014 tuetulla lomalla kolmikko sai perusteellista opastusta ja vertaisvinkkejä kestävyyskunnon, tasapainon, notkeuden ja ennen kaikkea lihasvoimansa lisäämiseen.

Joensuulaista Tarja Valtosta, 52, tutkittiin kuusi vuotta ennen kuin yleistynyt dystonia v. 2006 varmistui. Hän oli mm. v. 2000 kolme viikkoa tutkimuksissa Heinolan reumasairaalassa. Ylilääkäri oli silloin oikeilla jäljillä todetessaan jännittyvien isojen lihasten tarvitsevan rentouttavaa liikuntaa allasvoimistelun muodossa voimaharjoittelua enemmän.

Tänäkin päivänä Tarjan ykkösliikuntalaji on vesijumppa: vesi tukee liikesuorituksia ja rentouttaa kehoa. Kuntosaliharjoitteet eivät edelleenkään sovi: lihakset kipeytyvät ylen määrin, liikkeitä on vaikea tehdä puhtaasti ja päätä vetää taakse, mikä aiheuttaa pahimmillaan migreenityyppisen päänsäryn.

Kun ohjattu vesiliikunta jää kesätauolle, Tarja jatkaa omatoimisesti uimalla ahkerasti, kylmällä säällä saunasta käsin.

”Talvella järven jää on paras hiihtopaikka, ja käyn lykkimässä harvakseltaan. Tasaisella hiihdellessä jalkani eivät petä eikä päätä vedä taaksepäin.”

”Kevään tullen pihatöissä riittää puuhaa ja syksyisin marja- ja sienimetsät kutsuvat. Muutamana viime kesänä olen taas pystynyt pyöräilemään. Jokapäiväinen lenkki sekä pienet venyttelyt sen jälkeen, ei ihan joka päivä, muodostavat liikuntani perustan.”

Liikunta – pikavoitto ja sijoitus tulevaisuuteen

Ollessaan vielä työelämässä terveyskeskussairaalan hoitoapulaisena Tarja tuli tehneeksi kauaskantoisen liikunta-aktiivisuuttaan koskevan oivalluksen: ”Katselin osaston ikkunasta ulos ja mietin, että ammattini oli sisätyötä. Sinne ulkoliikunnan pariin halusin. Ja miten arvokkaita elämyksiä luontomme vuodenaikojen vaihteluineen tarjoaakaan.”

Omatoimisuudesta kiinni pitäminen liikunnan avulla oli Tarjalle hänen sairastuttuaan selkeä tavoite. Päivittäinen liikunta onkin osoittautunut hänelle elinehdoksi fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin kannalta.

”Vesijumpassa tulee vaalittua myös sosiaalisia suhteita. Palaute hyödystä tulee heti: liikunnan jälkeen tuntee itsensä toimintakykyisemmäksi ja on virkeä olo. Hyötyliikunnan palkkiot tulee poimittua syksyisestä metsästä”, Tarjoa toteaa.

Yleistyneen dystonian etenemistä ei voida estää. Tarja uskoo kuitenkin sopivan liikunnan hidastavan virheasentojen syntymistä, ja saa esim. aamujäykän ja koholla olevan olkapäänsä laskeutumaan omalla liikehoidolla. Tarja pitää liikuntaa myös vastalääkkeenä jokaisen kehossa tapahtuville ikääntymismuutoksille.

”Haluan seniori-ikäisenäkin nähdä itseni aktiivisena ihmisenä, edelleen päivittäin liikkuvana niin hyöty- kuin kuntoliikunnan parissa. Ikääntyessä ryhmäliikunnan merkitys korostuu ja mahdollisuuksista toisten ihmisten tapaamiseen kannattaakin pitää kiinni.”

Voimaa vesiliikunnasta

Lomakeskus Huhmarissa Tarja ja muut lomalaiset saivat kuulla, miten monipuolinen kunnonkohottaja vesiliikunta voi olla: ”Uintia, vesijumppaa, vesijuoksua, soutua, melontaa”, listasi liikunnanohjaaja Voitto Parikka.

Kestävyysliikuntaa tulisi harjoittaa 3-4 kertaa viikossa, vähintään puoli tuntia kerrallaan. Vaaditaan kohtuullinen uimataito, jotta pystyisi uimaan tuon ajan.  Parikka ohjeisti lomalaisia opettelemaan oikean rintauintitekniikan uinnin helpottamiseksi. Internetistä löytyy mm. Suomen Uimaliiton tekemä video haulla ”hyvä rintauintitekniikka.”

Lomajaksolle osallistunut kiteeläinen Pirjo Pakarinen, 71, sai tarkennusta vesijuoksuunsa: kyynärpäitä viedään riittävän taakse eikä kauhota etukenossa ja estetä jalkojen tehokasta liikettä.

Kotikaupunkinsa vesijumpassa Pirjo oli jo oppinut riittävän pystyn asennon ja polvien noston korkealle. Parikka lisäsi ohjeisiin jalkojen viemisen reilusti taakse ja nilkkojen ojentamisen.

Internetistä löytyy hyviä vesijuoksuvideoita, yksi niistä on esim. Kainuun Sanomilla.

Vesiliikunta lisää liikkuvuutta nivelten liikeratojen käytön myötä. Parikan mukaan venyttelyvoimistelua tulisi harjoittaa joka päivä ja osan siitä voi tehdä helposti vedessä.

Ikääntyvät tarvitsevat lihasmassaa ylläpitävää voimaharjoittelua enemmän kuin keski-ikäiset, 45–65-vuotiaat. Välineillä vastusta lisäämällä vesiliikunnastakin saadaan myös lihasvoimaa tuottavaa. Niin Tarjalle kuin Pirjollekin vastusvälineillä tehtävä vesijumppa sopii.

”Jokainen tietää omat rajansa”, valtavasti vesiliikunnasta nauttiva ja servikaalisen dystonian oireisiin apua saava Pirjo totesi.

Avantouintia Voitto Parikka kuvaili lomalaisille elämysliikunnaksi, joka parantaa mm. verenkiertoa. Mikäli on sydän- ja verenkiertoelimistön oireita, tulee ennen lajin aloittamista neuvotella lääkärin kanssa.

Monilla kivut jäävät avantoon, niin myös Pirjolla: ”Vesiliikunnan aloitin vuonna 1984 avannosta. Kylmä vesi lievitti selittämättömiä kaulan alueen kipuja. Kaulani virheasennon korjaamiseksi tehtiin hyödyttömiä leikkauksia, tosin yksi hermojuuren vapautus oli aiheellinen. Nykyaikaisena hoitona saan botuliinipistoksia, mutta edelleenkin vesiliikuntaani sopii parhaiten viileä vesi.”

Voitto Parikka puhui myös soudusta, jota Tarjakin harrastaa. Vahvat jalkalihakset ovat ikääntyessä eduksi. Soutu rasittaa jalkoja 70 %, vartaloa 20 % ja 10 % käsiä. Soutu liikkuvapenkkisellä sisäsoutulaitteella onkin mainiota alaraajojen kuntoutusta.

Jälleen juoksulenkkejä

Servikaalista dystoniaa sairastava Aarno Komu tekee kuntosaliharjoitteita valikoiden välttääkseen niskakivut ja pään nykimisen. Vesiliikuntaa hän on harrastanut vähemmän ja ilahtui lomajakson virkistävästä ja voimaa antavasta vesijumpasta, joka ei ainakaan lomajaksolla lisännyt hänen oireitaan.

Liikuntalajeista lenkkeily on Aarnolle ykkössijalla. Välillä hän pistää Pablo-koiransa kanssa juoksuksi, mikä vielä kolme vuotta sitten ei ollut mahdollista.

”Sain jumppakaverilta Lieksan kaupungin tasapainoryhmässä vinkin jalkojen voimia lisäävistä kyykkäysharjoitteista. Olenkin kiitellyt vinkkaajaa. Niijailu on tuottanut tulosta. Olen yllättynyt siitä, että jaksan nyt juosta. Aloitin tekemällä 10 kertaa 2–-3 kyykkysarjaa. Nykyisin kyykkään 25–30 kertaa aamuin illoin. Jaloissani on nyt voimaa, olen virkeä ja nautin juoksusta. Lisäharjoitusta saan käyttämällä aina rappuja.”

Lieksan Varpujen – Parkinsonin tautia ja dystoniaa sairastavien sekä omaisten kerhon – vertaisohjaajana toimiva Aarno vetää kaupungin liikuntasalilla sisäcurlingia ja bocciaa, kesän ulkopelinä bocciaa muovipalloin. Liikkumaan 79-vuotiaan Aarnoa innostaa ikä ja toive pysyä paremmassa kunnossa mahdollisimman kauan.

Toipilaasta aktiivisenioriksi

Liikunnanohjaaja Parikka totesi vesiliikunnan mainioksi tavaksi aloittaa kuntouttava ja jälkihoitava liikunta. Vesiliikunta oli syksyllä 2014 ainoa Pirjolle soveltuva laji, kun hän toipui leikkauksista ja pystyi sauvakävelemään nivelvaivoista ja tasapaino-ongelmista johtuen vain pieniä matkoja. Lomajakson kuntoutuksesta ja vertaistuesta hän olikin silloin ikikiitollinen.

Nykyään Pirjon kunto on tyystin toinen: ”Edelleen ehdoton ykkönen on vesijumppa, josta niskanikin tykkää. Sauvakävely on pitänyt jättää lonkkien sekä kyynär- ja olkapäiden ärtymisen takia. Viimekesäinen kivenpyöritysprojekti eli kotilammen rantatörmän ja kukkapenkkien reunusten kattaminen kivenmurikoilla sekä kuntosali ovat kohentaneet kuntoani.”

”Kerran viikossa käyn ohjatussa vesijumpassa, kuntosalikerhossa ja omatoimisesti kuntosalilla varoen välineitä, jotka eivät dystonialleni sovi. Salille haluaisin useamminkin, mutta aikaa pitää jättää muihinkin harrastuksiin. Liikunnan ansiosta jaksan opiskella tietotekniikka- ja valokuvauskurssilla sekä opettaa vapaaehtoistyönä kahdessa eläkeläisten kerhossa tietotekniikan kiemuroita.”

Elma Pyykkö

Parkinson-postia 4/2015