01.01.2002

PARKINSON-POSTIA 1/2002

Ummetus on ikävä vaiva, joka iän myötä pahenee. Kuitu- ja nestemäärän lisääminen ja suolen opettaminen säännöllisyyteen tuovat yleensä avun. Sitkeyttä kuitenkin tarvitaan: teho on täydellinen vasta noin kolmen kuukauden kuluttua.

Ummetus on suhteellisen yleinen vaiva, josta kärsii jopa viisi aikuista sadasta. Iän myötä ongelma yleistyy: vain 20 vanhusta sadasta välttyy siltä.

Syitä voi olla useitakin, mutta hoidon kulmakivi on yleensä sama: ruokavalion neste- ja kuitumäärän lisääminen.

Suolen normaali tyhjeneminen on yksilöllistä: vaihteluväli on kahdeksasta tunnista kolmeen vuorokauteen. Tilapäiset elämänmuutokset, kuten matkat, saattavat aiheuttaa ummetusta, joka menee ohi itsekseen, kun elämä asettuu taas normaaliin uomaansa.

Monta syytä

Elämäntavat saattavat aiheuttaa ummetusta. Vähäinen liikunta, vähäkuituinen ravinto ja riittämätön määrä nesteitä ovat usein syynä terveiden aikuisten ummetukseen.

Ummetus on myös monien lääkkeiden haittavaikutus. Tällaisia ovat eräät rauhoittavat lääkkeet, psyyken lääkkeet, Parkinsonin hoitoon tarkoitetut lääkkeet ja verenpainelääkkeet ja kaikki rautavalmisteet. Myös muutamilla närästysvaivojen hoitoon käytetyillä valmisteilla on ummetusta edistäviä vaikutuksia. Joskus syynä on pitkäaikainen suolta stimuloivien ummetuslääkkeiden käyttö.

Ummetuksen syynä voi olla myös jokin perussairaus, kuten Parkinsonin tauti. Ikääntyessä ummetus yleistyy ja tulee entistä hankalammaksi, koska syiden summakin on entistä suurempi.

Elämäntavat vai tauti?

Kun ummetus on kestänyt pitkään, sitä valittavalla ei ole yleisoireita eikä suolen toiminta ole muuttunut, syynä ovat melko varmasti elämäntavat.

Jos ummetukseen liittyy pahenevia vatsakipuja, uloste on tummaa tai siinä on verta, ulostaminen on kivuliasta ja oireiluun liittyy myös laihtumista tai väsymystä, ummetuksen taustalla piilee hoitoa vaativa sairaus.

Kuidut kunniaan

Jos ummetus on kestänyt pitkään, sen hoitokin vaatii aikaa. Tutkimusten mukaan kuitu- ja nestelisän täysi hyöty tulee ilmi vasta noin kolmen kuukauden kuluessa. Kun suoliston toiminta on saatu normaaliksi, ummetuksen estämisestä on järkevää tehdä elämänikäinen tapa.

Elämäntapamuutokset eivät ole vaikeita. Tärkeintä on säännöllisyys.

Länsimainen ihminen saa ravinnostaan tutkimusten mukaan liian vähän kuituja. Suositeltava kuidun määrä on 30-35 grammaa vuorokaudessa, mutta keskimääräinen saanti on vain noin 21 grammaa.

Kuituja on kaikissa kaikissa kasvikunnan tuotteissa eli viljassa, kasviksissa ja hedelmissä,  marjoissa ja pähkinöissä. Tehokkaimmin suolen sisältöä lisää viljan kuitu. Runsaskuituiset ruokaaineet, kuten täysjyväleipä tai puurot ovat tärkeä osa ummetusta ehkäisevää ruokavaliota. Ne eivät kuitenkaan riitä enää silloin, kun kyseessä on hankala ummetusongelma. Helpoiten ylimääräisiä kuituja saa erittäin runsaskuituisista vehnä- ja ruisleseistä tai pellavansiemenrouheesta. Kuitujen liottaminen ja niiden käyttäminen ruoanlaitossa ja leivonnassa on turvallisin tapa, koska tällöin kuitujen vaatima nestelisä tulee ikään kuin kaupanpäällisenä.

Maltti on valttia

Kuitulisä aiheuttaa ensi alkuun lisääntynyttä kaasunmuodostusta, pahimmillaan myös vatsakipuja.

Lisäkuidut ilman lisänestettä voivat jopa johtaa suolentukokseen. Siksi kuitujen nauttiminen on järkevää aloittaa annoksia vähitellen lisäten. Tavoiteltu lesemäärä on 3 - 6 ruokalusikallista päivässä. Niiden käyttö on viisainta aloittaa 1-2 teelusikallisesta ja lisätä annosta tasaisesti esimerkiksi joka toinen päivä.

Kuivatuissa hedelmissä, kuten luumuissa ja viikunoissa, on runsaasti kuituja. Luumuissa on myös suolen toimintaa edistäviä laksatiivisia aineita. 6 - 7 vedessä yön ajan lionnutta luumua liotusvesineen on hankalassakin ummetuksessa tavallisen kuitulisän ohella hyvä keino. 5 - 6 viikunaa välipalana antaa energiaa ja lisää päivän kuitumäärää.

Pellavansiemenissä on kuitua 40 prosenttia. Kun ruokalusikallisen siemeniä liottaa tunnin ajan lasillisessa vettä, siemenkuoressa oleva lima-aine turpoaa ja työntyy kuoresta ympäröivään nesteeseen, joka siemenineen juodaan.

Pellavarouhe on oiva lisä leivonnassa ja ruoanlaitossa. Se sopii melkein kaikkeen, vaikkapa suklaakakun, sämpylöiden tai jauhelihapihvien rikasteeksi. Helpointa pellavarouheen käyttö on aloittaa puuroihin, viiliin tai jogurttiin sekoitettuna. 1 rkl päivässä on hyvä aloitusannos. Parin viikon kuluttua määrän voi tarvittaessa nostaa kahteen ruokalusikalliseen. Pellavarouhetta saa kaikista hyvin varustetuista ruokakaupoista tai luontaistuotteita myyvistä liikkeistä. Rouheessa on mukana myös elimistölle hyödyllisiä rasvahappoja.

Lisää nesteitä

Lisääntynyt kuitumäärä vaatii lisää nestettä. Vanha keino lasillisesta vettä ennen aamupalaa on hyvä aloitus päivälle. Koska vesi on kaikkein saatavilla, sen tehoon ei ehkä siksi tahdota uskoa. Vesi vaikuttaa kuitenkin hieman jo sellaisenaan, ilman kuitulisää, sillä se imeytyy vasta paksussa suolessa ja pehmittää samalla ulostemassaa.

Elimistön nestetarpeeksi arvioidaan 30 millilitraa painokiloa kohti vuorokaudessa. Osa nesteestä tulee ruoan mukana, osa on juotava. Esimerkiksi 60-kiloisen vuorokauden nestetarve on noin kaksi litraa. Terveillä aikuisilla ummetuksen hoidon vaatima nestelisä on, ruokailutottumuksista riippuen, kaksi, kolme ylimääräistä lasillista vettä.

Vähän syövä samanpainoinen vanhus tarvitsee ehkä jopa litran ylimääräistä nestettä. Jos lisäongelmana on laihuus, vettä ei kannata juoda ennen pääaterioita, jotta näläntunne säilyisi. Hyvä keino on pitää saatavilla kannullinen vettä ja juoda sitä pikkuannoksina pitkin päivää. Kannukonstilla myös voi varmistua siitä, että kuluttaa riittävän määrän nestettä.

On tärkeää muistaa, että kahvi ja olut poistavat elimistöstä nesteitä, toimivat diureetteina. Siksi nestelisä on saatava muussa muodossa, mieluiten puhtaana vetenä.

Tehohoidolla alkuun

Pahaksi päässyt ummetus ei helpota pieninä annoksina aloitetulla kuitulisällä ja tehostetulla nesteiden nauttimisella. Suoleen kovettunut ulostemassa on ensin saatava pois, jotta dieetti- ja elämäntapamuutokset pääsevät vaikuttamaan.

Apteekista reseptittä saatavat pienoisperäruiskeet riittävät usein ongelman ratkaisuksi. Jos pienoisperäruiskeen jälkeen aloitetut elämäntapamuutokset eivät vajaassa viikossa paranna tilannetta, saatetaan hoidon tehostamiseksi tarvita vesiperäruiske.

Lääkkeitä tarpeen mukaan

Aina ei elämäntaparemontti riitä pitämään suolen toimintaa normaalina. Tällöin tarvitaan avuksi suolen sisältöä lisääviä ummetuslääkkeitä. Vaihtoehtoina ovat bulkkilaksatiivit, laktuloosi ja magnesiamaito. Joskus on hyödyksi käyttää myös lääkettä, joka edistää ruoan kulkua koko ruoansulatuskanavan alueella.

Parkinsonin tautiin liittyy usein ns. motiliteettihäiriö, jossa ruokasula lähtee hitaasti liikkeelle jo mahalaukusta. Motiliteettihäiriön lääkkeet ovat reseptivalmisteita, joten niistä täytyy keskustella oman lääkärinsä kanssa. Tiedetään myös, että liukenemattomat kuidut, kuten vehnä- ja ruis-leseet, nopeuttavat mahalaukunkin tyhjenemistä.

Hyvin tärkeää on päästä eroon suolta ärsyttävistä ummetuslääkkeistä, koska niiden pitkäaikaiskäyttö lamaa suolta, ja ummetus pahenee.

Vesikannu pöydälle joka aamu. Illalla veden pitää olla juotuna. Ikääntyessä janontunne heikkenee. On siis muistettava juoda, vaikka ei janottaisikaan. Kuidut vaativat ylimääräistä nestettä. Ellei näin tapahdu, vaarana saattaa olla suolentukos. Liikunta edistää suolen toimintaa.

Pienikin liikuntalisä on hyväksi. Suoli opetetaan säännölliseksi: istunto aina samaan aikaan päivästä, mieluiten aamupalan jälkeen.

Banaani, vahva tee ja juustot pahentavat ummetusta. Banaani silloin tällöin ei kuitenkaan ole haitaksi ja juustollakin sopii joskus herkutella. Perunat on hyvä syödä kuorineen ja vaihtaa joskus kokojyväriisiin tai ohraan.

TELLERVO AHO

Toimittaja Tellervo Aho on laatinut ummetuksen hoidosta potilasohjeen Lääkäriseura Duodecimille. Tämä artikkeli on laajennettu versio potilasohjeesta

Liitetiedosto: