13.12.2013

Parkinson-liiton ja Lundbeckin tuoreen tutkimuksen mukaan moni Parkinsonin tautia sairastava potilas kokee impulssikontrollin häiriöiden haittaavan arkielämää ja vaikuttavan elämänlaatuun heikentävästi. Parkinsonpotilailla häiriöihin kuuluvat osto- ja pelihimo, yliseksuaalisuus sekä ahmiminen. Ne aiheutuvat pääasiallisesti tietyistä sairauden hoitoon käytettävistä lääkkeistä. Asiantuntijan mukaan ongelma on usein ratkaistavissa suhteellisen pienellä vaivalla – kertomalla oireista lääkärille ja potilaan lääkitystä muuttamalla.


Häiriöt rasite potilaalle ja suuri huolenaihe läheisille
Kiusalliset impulssikontrollin häiriöt ovat usealle potilaalle arkipäivää. Arvion mukaan noin joka seitsemäs potilas kärsii varsinaisista impulssikontrollin häiriöistä, jotka liittyvät tyypillisesti seksuaalisuuteen, syömiseen, uhkapelaamiseen ja ostohimoon. Pahimmassa tapauksessa ne voivat heikentää potilaan elämänlaatua dramaattisesti. Parkinsonin tautiin ja sen hoitamisen haasteisiin pureutuneen tutkimuksen mukaan kolme neljästä impulssikontrollin häiriöistä kärsivästä parkinsonpotilaasta kokee, että oireet vaikuttavat elämänlaatuun heikentävästi. Yhtenä selityksenä on se, että häiriöt ovat erittäin haitallisia niistä aiheutuvien johdannaisvaikutusten vuoksi.

Erityisen ongelmallisiksi häiriöt koetaan siksi, etteivät ne useinkaan vaikuta vain potilaaseen itseensä, vaan koko tämän lähipiiriin. Tutkimus osoitti, että läheiset ovat huolissaan etenkin rahanmenoa aiheuttavista, pelihimoon ja ostoshimoon liittyvistä oireista. ”Elämänlaatua heikentävä vaikutus ei ole mikään yllätys, sillä impulssikontrollin häiriöiden vaikutukset koskettavat sekä potilaita että heidän läheisiään poikkeuksellisen voimakkaasti. Rahankäyttöön liittyvät ongelmat voivat pahimmillaan ajaa koko perheen taloudellisiin ongelmiin”, kertoo tiedottaja Arja Pasila Suomen Parkinson-liitosta.

Samalla henkilöllä voi esiintyä useampia impulssikontrollin häiriöitä ja ne ovat usein yleisempiä miehillä sekä nuorilla parkinsonpotilailla. Lisäksi myös naimattomilla, tupakoivilla, alkoholin suurkuluttajilla ja impulssikontrollihäiriöistä aiemmin kärsineillä tai häiriöistä kärsivien sukulaisilla vaikuttaisi aiempien tutkimusten perusteella olevan suurentunut riski altistua impulssikontrollin häiriöille.

Ratkaisuna lääkehoidon muutokset ja tukitoimet
Impulssikontrollin häiriöt aiheutuvat pääasiallisesti tietyistä sairauden hoitoon käytettävistä lääkkeistä, joilla pyritään lieventämään liikkeisiin ja liikkumiseen liittyviä oireita. Pääsääntöisesti häiriöt ovat niin kutsuttujen dopamiinilääkkeiden aiheuttamia haittavaikutuksia ja kaikkein voimakkaimmin ne näyttäisivät liittyvän dopamiiniagonisteihin, kuten pramipeksoliin, ropinoliin ja bromokriptiiniin.

Hankaliin oireisiin on olemassa suhteellisen helppo ratkaisu: häiriöihin on mahdollista vaikuttaa erityisesti vaihtamalla dopamiinin kaltaisesti toimivat lääkkeet. ”Tärkeää on huomata, että haittavaikutusten ilmetessä lääkehoito ei ole lopullisesti epäonnistunut, vaan juuri tuo kyseinen lääke ei potilaalle sopinut. Lääkehoidossa on paljon vaihtoehtoja ja impulssikontrollin häiriöiden esiintyessä keskitymme hoitoihin, joiden haittavaikutuksena ei ole vastaavia oireita”, kertoo neurologian erikoislääkäri Valtteri Kaasinen Turun yliopistollisesta keskussairaalasta. Lääkitystä muuttamalla tuloksia saadaan usein hyvinkin joutuisasti: Potilaan impulssit vähenevät tavallisesti jo lähiviikkoina lääkityksen muuttamisesta.

Asiantuntija painottaa lisäksi erilaisten tukitoimien roolia impulssikontrollin häiriöiden hoidossa. Esimerkiksi ostohimon yhteydessä saatetaan tarvita psykoterapiaa sekä sosiaalityöntekijän apua velkajärjestelyissä. Ahmimistapauksissa puolestaan esimerkiksi ravintoterapeutin tuki voi olla erittäin hyödyllistä. ”Käyttäytymisen muutos voi olla haastavaa tehdä oikein. Hoito onkin usein moniammatillista, koska kyseessä olevat ongelmatkin ovat niin monisäikeisiä”, Kaasinen summaa.

Ongelmana tunnistamisen vaikeus ja häpeä
Vaikka ratkaisu häiriöihin on sinänsä helppo, siihen liittyy monia käytännön ongelmia. Hoidon saamista vaikeuttaa erityisesti oireiden tunnistamisen ja niistä puhumisen vaikeus. Usein häiriöt ilmaantuvat vasta viikkojen viiveellä lääkityksen aloittamisen jälkeen, eikä niitä tuolloin osata välttämättä yhdistää lääkitykseen. Vaikka moni tunnistaakin impulssikontrollin häiriöiden ja parkinsonlääkkeiden yhteyden, useille se on vielä tuntematon. Tähän saatiin vahvistusta myös tutkimuksesta, sillä ainoastaan puolet potilaista koki tuntevansa hoitovaihtoedot ja lääkkeiden vaikutukset hyvin.
 
Tunnistaminen on vaikeaa paitsi potilaille itselleen myös heidän läheisilleen, sillä impulssikontrollin häiriöitä hävetään. Niistä ei kehdata keskustella läheisten kanssa, saati tuoda esiin lääkärikäynnillä. Oireista puhumisen henkistä kynnystä voidaankin pitää yhtenä impulssikontrollin häiriöiden suurimmista haasteista. Monessa tapauksessa puhumattomuus voi johtaa siihen, että impulssikontrollin häiriöstä koituneet ongelmat kohdataan vasta pakon edessä. Ongelma tulee vasten kasvoja, kun on jo ehditty velkaantua tai ajautua muutoin vakaviin tilanteisiin.

Puheeksiottaminen kannattaa
Häpeä ja puheeksiottamisen vaikeus hankaloittavat suuresti lääkärin työtä. Tästä syystä häiriöiden tunnistaminen ja niistä puhuminen nousee äärimmäisen tärkeäksi tekijäksi hoidon kannalta, mitä painottaa myös Kaasinen: ”Olisi ratkaisevan tärkeää, että potilaat ja heidän läheisensä olisivat tietoisia Parkinsonin taudin lääkityksen ja impulssikontrollin häiriöiden välisestä yhteydestä. Mikäli impulssikontorollin häiriöön viittaavia oireita ilmenee, he osaavat epäillä tätä yhteyttä ja ottaa asian esiin hoitavan lääkärin vastaanotolla.”

Niin kauan, kun oireita ei saateta lääkärin tietoisuuteen, ei niitä myöskään voida hoitaa. Impulssikontrollin häiriöiden hoidossa ensimmäinen askel onkin oireiden tiedostaminen ja lääkärin informointi asiasta. Tässä prosessissa potilailla ja heidän läheisillään on keskeinen rooli. ”Oireiden esiintuominen hoitavan lääkärin vastaanotolla on tehokkain keino saada asia hoitoon, ennen kuin tilanne kärjistyy hankalaksi”, kannustaa Kaasinen.
Tutkimustulosten perustella ongelmien puheeksi ottaminen lääkärin kanssa oli kannattavaa; valtaosalla potilaista, jotka olivat ottaneet impulssikontrollin häiriöt esille lääkärin vastaanotolla, vaihdettiin lääkitystä.

Taustatietoa tutkimuksesta
Suomen Parkinson-liiton ja lääkeyhtiö Lundbeckin teettämään tutkimukseen osallistui yhteensä 1 006 parkinsonpotilasta ja potilaan läheistä. Tutkimuksen luottamusväli oli 95 prosentin luottamustasolla suurimmillaan ±3 %. Vastaajat rekrytoitiin lähettämällä linkki kyselyyn Parkinson-liiton jäsenlistalle. Tutkimuksen toteutti Kaufmann Agency Helsinki.
 
Näin tunnistat impulssikontrollin häiriöt
Pelihimo
Mielihyvä ei synny pelkästään voitonhimosta, vaan itse palaamistapahtuma tuottaa sitä.
• Tavallisimpia uhkapelimuotoja ovat erityisesti peliautomaatit, mutta myös arvat, kasinopelit ja internetissä pelattavat pelit.
Ostohimo
• Impulsiivinen käyttäytyminen ostokäyttäytymisessä.
• Ostohimo ilmenee ostettujen tavaroiden määrässä tai kalleudessa.
• Pelihimon tapaan voi aiheuttaa vakavia taloudellisia ongelmia.
Yliseksuaalisuus
• Lisääntynyt seksuaalisten asioiden ajatteleminen ja niiden muuttuminen pakonomaiseksi.
• Ilmenee esimerkiksi jatkuvana kanssakäymisen aneluna, itsensä paljasteluna ja seksilinjoille soitteluna.
• Vie poikkeuksellisen paljon potilaan aikaa, jopa suurimman osan valveillaoloajasta.
Ahmiminen
• Ahmiminen liittyy yleensä makeanhimoon, joka ei ole näläntunteen aiheuttamaa.
• Potilas saattaa syödä valtavan määrän esimerkiksi makeisia, leivonnaisia ja säilykkeitä hetken mielijohteesta.
• Syöminen kylläisyysrajan yli.