Epätyypilliset Parkinsonismit

Hakeuduin Liikehäiriösairauksien liiton kurssille, jossa tunnistin kurssitoverini tuijottavan katseen ja leveäraitaisen kävelyn. Meitä oli kurssilla useampikin sairastava ja puhuttavaa riitti, sillä oireemme olivat hyvin samankaltaisia. Muiden seurassa tunsin oloni paremmaksi.

Oireet

Oireet ilmenevät keskimäärin 50–60 vuoden iässä. Pääasialliset oireet ovat autonomisen hermoston oireet, kuten ortostaattinen hypotensio, siihen liittyvä pyörtyily, virtsan karkailu, ummetus ja erektiovaikeudet. Lisäksi voi esiintyä unihäiriötä, uniapneaa ja hengitysvaikeuksia. 

MSA:ssa autonomisen hermoston toimintahäiriö ilmenee selvästi aikaisemmin ja voimakkaampana kuin Parkinsonin taudissa, jossa häiriö ilmenee vasta sairauden edetessä. MSA:ssa potilas kärsii usein matalasta verenpaineesta ja pyörtyilytaipumuksesta. Muita ensivaiheen oireita ovat rakon toiminnan häiriöt tai erektiohäiriöt. Myös ulosteen pidätyskyky voi heikentyä. Muita autonomisen hermoston oireita ovat mm. hikoilun väheneminen ja raajojen kärkiosien kylmeneminen. 

Autonomisten oireiden lisäksi sairauteen kuuluu motorisia oireita, joiden perusteella MSA jaetaan kahteen oirekuvaan. 

Parkinsonismioireisiin painottuva taudin muoto on nimeltään MSA-P, ja tällöin sairastuneella todetaan usein liikkeiden jähmeyttä ja hitautta, asennon hallinnan vaikeutta ja raajoissa kömpelyyttä ja jäykkyyttä. Vartalon asennon poikkeavuuksia esiintyy, ryhdistä voi tulla etukumara (camptocormia) tai seisoma- tai istuma-asento on vino (Pisa-oireisto). Lepovapinaa esiintyy harvemmin kuin Parkinsonin taudissa. Epäsäännöllistä asentovapinaa voi esiintyä. Tätä tautityyppiä on 80 % tapauksista.  

Pikkuaivopainotteisessa MSA-C:ssä esiintyy ataksiaa, dysartriaa, tasapainovaikeuksia ja silmänliikehäiriöitä. 

Oirekuva voi usein muuttua sairauden edetessä. Pyramidiradan vaurion merkkinä jännevenytysheijasteet voivat olla normaalia vilkkaammat, puhe ja nieleminen vaikeutuneet. Puhe voi olla epäselvää, rytmiltään poikkeavaa ja ääni korkeampi verrattuna Parkinsonin taudin usein madaltuneeseen ääneen. 

Kurkunpään lihaksiston rappeutumisesta johtuva epänormaali hengitysääni (stridor) tulee esiin sisäänhengityksen vinkumisena erityisesti nukkuessa. Dystonisia oireita esiintyy suun ja kaulan lihaksistossa voimakkaana kireytenä ja osalla esiintyy voimakasta pään eteenpäin työntymistä tai roikkumista. Unihäiriöinä todetaan muun muassa uniapneaa, REM-unen aikaisia häiriöitä ja unenaikaisia periodisia raajaliikehäiriöitä. 

Sairauteen liittyy henkisten toimintojen hidastumista ja tarkkaavuuden ja työmuistin vaikeuksia. Varsinainen dementoituminen on kuitenkin harvinaista. Neuropsykiatrisia oireita kuten apatiaa, masennusta ja ahdistusta todetaan usein.