Epätyypilliset Parkinsonismit

Hakeuduin Liikehäiriösairauksien liiton kurssille, jossa tunnistin kurssitoverini tuijottavan katseen ja leveäraitaisen kävelyn. Meitä oli kurssilla useampikin sairastava ja puhuttavaa riitti, sillä oireemme olivat hyvin samankaltaisia. Muiden seurassa tunsin oloni paremmaksi.

Diagnoosi

PSP:n diagnostiikka alkuvaiheessa on haastava ja usein epäillään Parkinsonin tautia. Diagnoosin saaminen kestää usein useamman vuoden.

Kliinisen diagnoosin pakollisia kriteerejä ovat oireiden alku yli 40-vuotiaana, etenevä oireisto ja sairauden sporadisuus. Lisäksi keskeisiä kriteerejä ovat silmänliikehäiriö, tasapainovaikeudet, hitaus ja kognitiiviset häiriöt. Näiden perusteella diagnoosi voidaan asettaa eri tasolle, epäillystä todennäköiseen.

Varman diagnoosin voi asettaa ainoastaan neuropatologisen tutkimuksen perusteella, jossa voidaan todeta poikkeavan tau-valkuaisen muodostamia kertymiä hermosoluissa ja hermoston tukisoluissa (astrosyyteissä ja oligodendrogliasoluissa) sairaudelle tyypillisillä alueilla. Muutokset keskittyvät eri alatyypeissä osin eri alueille.

Diagnoosia tukemaan tehdään myös kuvantamistutkimuksia. Aivojen magneettikuvassa voi näkyä kudossurkastumaa keskiaivoissa, aivorungossa sekä kolmannen aivokammion laajenemista, myöhemmin myös aivokuorella painottuen otsa- ja ohimolohkojen alueelle. Aivojen välittäjäaineisotooppikuvauksissa (DATSCAN, CIT SPET) voidaan todeta aivojuoviossa dopamiinitoiminnan häiriö. Löydös ei kuitenkaan ole spesifi, eikä Parkinsonin tautia tai muuta Parkinson plus -oireyhtymää voi erottaa löydöksen perusteella.

Aivojen glukoosiaineenvaihduntakuvauksessa (FDG PET) voidaan todeta aineenvaihdunnan heikkenemistä keskiaivojen ja otsalohkon alueella.