Muut liikehäiriösairaudet

Nykyään harvinaisistakin sairauksista löytyy jo hiukan paremmin tietoa, kunhan vain diagnoosi osuu kohdilleen. Tämä on onneksi parantunut sitä myöten, kun harvinaisiin sairauksiin erikoistuneita poleja on perustettu ja meistä harvinaisista on alettu puhua enemmän.

Hemifasiaalispasmi

Hemifasiaalispasmissa todetaan kasvohermon hermottamissa lihaksissa nykinää, spasmeja ja joskus lihasheikkoutta. Se alkaa yleensä silmän seudusta ja leviää myöhemmin suun seudulle ja kaulalle platysma-lihakseen. Usein kuvantamistutkimuksessa todetaan kasvohermoa painava rakenne, useimmiten verisuoni.

Spasmit eli lihasten supistelut voivat olla kivuliaita. Oireisto voi muistuttaa blefarospasmia tai orofasiaalista dystoniaa, mutta eroaa niistä toispuoleisuutensa johdosta. Harvinaisissa tapauksissa samantyyppinen oireisto voi liittyä myös kolmoishermoon tai kieli-kitahermoon, jopa useampaan hermoon samalla henkilöllä (alle 5 prosentilla).

Hemifasiaalispasmi on harvinainen. Sen tarkkaa esiintyvyyttä Suomessa ei ole tiedossa. Hemifasiaalispasmi on naisilla tavallisempi kuin miehillä (3:2). Norjalaisessa tutkimuksessa esiintyvyydeksi saatiin 10/100 000. Esiintyvyys lisääntyy iän mukana ja joissakin tutkimuksissa sairaus on ollut yleisempi pitkään verenpainetautia sairastaneilla. Oirekuva säilyy pääosin samantyyppisenä, mutta jonkin verran vaikeusaste saattaa lisääntyä.

Pääasiassa sairaus ei ole perinnöllinen, vaikka yksittäisiä sukuja on kuvattu.

Sairauden nimitykset, lyhenteet:

  • Hemifacial spasm
  • ICD-10 luokitus: G51.3 Kasvojen toisen puolen klooninen spasmi

Diagnoosi

Hemifasiaalispasmin diagnoosi on lääkärin tutkimukseen perustuva. Aivojen magneettikuvantamisella pyritään selvittämään, painaako jokin näkyvä rakenne kasvohermon lähtökohtaa.

Hoito

Hemifasiaalispamia hoidetaan ensisijaisesti botuliinipistoksilla, joka lamaa paikallisesti hoidettavan lihaksen. Botuliinihoidon vaste kestää noin kolme kuukautta ja hoito joudutaan säännöllisesti uusimaan.

Jos kuvantamistutkimuksissa on todettu kasvohermoa painavia rakenteita, eikä botuliinihoitotulos ole riittävä, voidaan harkita neurokirurgista hoitoa. Neurokirurgi pyrkii tällöin vapauttamaan hermon verisuonen paineesta leikkauksella. Toimenpidettä kutsutaan mikrovaskulaariseksi dekompressioksi. Sillä voidaan saada pysyvä tai tilapäinen oireen korjautuminen. Toimenpide suoritetaan nukutuksessa.

Kummallakin hoitomuodolla on saavutettu hyviä tuloksia. Oire voi harvoissa tapauksissa vaimentua itselläänkin.

Vaikka kyseessä ei ole dystonia, oireiston samankaltaisten piirteiden vuoksi sairastuneita on osallistunut Parkinsonliiton järjestämille dystoniapotilaille tarkoitetuille sopeutumista tukeville kursseille.

Lähde:

Yaltho TC, Jankovic J. The many faces of hemifacial spasm: differential diagnosis of unilateral facial spasms. Mov Disord. 2011 Aug 1;26(9):1582-92. doi: 10.1002/mds.23692.

Jaa