Epätyypilliset Parkinsonismit

Hakeuduin Liikehäiriösairauksien liiton kurssille, jossa tunnistin kurssitoverini tuijottavan katseen ja leveäraitaisen kävelyn. Meitä oli kurssilla useampikin sairastava ja puhuttavaa riitti, sillä oireemme olivat hyvin samankaltaisia. Muiden seurassa tunsin oloni paremmaksi.

Oireet

Lewynkappaletauti alkaa hitaasti. Tyypilliset oireet voidaan jakaa kognitiivisiin oireisiin, parkinsonismiin (eli Parkinsonin taudin kaltaisiin oireisiin) ja psykoottisiin oireisiin. Periaatteessa lewynkappaletauti voi alkaa millä tahansa edellä mainitulla oiretyypillä.

Kognitiivisia oireita ovat vireystilan ja tarkkaavuuden ongelmat. Tyypillistä on oireiden nopeakin vaihtelu eli välillä henkilö saattaa olla aivan selkeä, mutta tuntien kuluttua sekava eikä tunnista paikkaa ja henkilöitä. Näönvaraisen hahmottamisen vaikeudet ja kielellisten toimintojen ongelmat ovat myös tyypillisiä. Huomattavaa jatkuvaa muistin heikentymistä ei välttämättä esiinny taudin alkuvaiheessa, mutta sitä ilmenee taudin edetessä. Lewynkappaletaudissa dementian tasoinen kognition ja toimintakyvyn heikentyminen ilmenee yleensä varhaisemmassa vaiheessa kuin Parkinsonin taudissa.

Parkinsonin taudissa havaittavia motorisia oireita kuten lihasjäykkyyttä, liikkeiden aloittamisen ja suorittamisen vaikeutta sekä kävelyvaikeuksia esiintyy valtaosalla lewynkappaletautia sairastavista. Parkinsonin taudille tyypillinen lepovapina on harvinaisempaa.

Psykoottisista oireista näköharhat ja harhaluulot ovat tavallisia. Näköharhat ovat usein hyvin tarkkoja ja yksityiskohtaisia Sairastavat näkevät esimerkiksi kotonaan vieraita ihmisiä. Usein harhat tulevat esiin haastattelussa, kun niiden mahdollisesta esiintymisestä kysytään erikseen.

Lewynkappaletaudin oireina voivat olla myös selittämättömät kaatumiset, pyörtymiset, ohimenevät tajuttomuuskohtaukset sekä lukemisen, laskemisen, hahmotuskyvyn ja kätevyyden heikentyminen. Lisäksi esiintyy autonomisen hermoston toiminnan muutoksia, jotka voivat johtaa verenpaineen laskuun pystyyn noustessa ja virtsaamisen säätelyn heikentymiseen.

Tauti etenee pikkuhiljaa ja johtaa omatoimisuuden menetykseen, vuodehoitoon ja lopulta kuolemaan keskimäärin noin kahdeksassa vuodessa.