Muut liikehäiriösairaudet

Nykyään harvinaisistakin sairauksista löytyy jo hiukan paremmin tietoa, kunhan vain diagnoosi osuu kohdilleen. Tämä on onneksi parantunut sitä myöten, kun harvinaisiin sairauksiin erikoistuneita poleja on perustettu ja meistä harvinaisista on alettu puhua enemmän.

Wilsonin tauti

Wilsonin tauti on perinnöllinen kupariaineenvaihdunnan häiriö, jossa kuparia sitoutuu aivoihin, silmiin, munuaisiin ja maksaan. Sairaus aiheuttaa lapsuudessa tai nuoruudessa alkavan maksasairauden sekä edetessä neurologisia ja psykiatrisia oireita. Tyypillisiä neurologisia oireita ovat vapina, kävelyvaikeudet, koordinaation vaikeudet sekä neuropsykiatriset ongelmat.

Wilsonin tauti vaatii elinikäistä hoitoa. Jos häiriö havaitaan varhain ja kuparin kertyminen elimistöön estetään, Wilsonin taudin saanut potilas voi nauttia terveestä elämästä siinä missä kuka tahansa.

Hiljattain tehdyssä tutkimuksessa Wilsonin taudin esiintyvyys Suomessa on 0,45/100 000. Kantasuomalaisten joukossa 0,35/100 000. Sairautta esiintyy yhtä paljon molemmilla sukupuolilla.

Muut sairaudesta käytetyt nimitykset ja lyhenteet:

  • Wilson’s disease, Hepatolentikulaarinen degeneraatio
  • ICD-10 luokitus: E83.0 Kupariaineenvaihdunnan häiriö
  • F02.89*E83.0 Hepatolentikulaariseen degeneraatioon liittyvä dementia
  • OMIM: 277900

Oireet

Wilson tautia sairastavilta puuttuu kyky poistaa ylimääräinen kupari elimistöstä maksan ja sapen kautta. Elimistö varastoi ylimääräisen kuparin etupäässä maksaan ja aivoihin. Wilsonin tauti aiheuttaa tästä syystä tyypillisesti sekä maksa- että aivovaurion.

Lapsuudessa tai varhaisessa nuoruusvaiheessa sairastumisen ensimmäisinä oireina todetaan usein maksavaivat. Wilsonin taudin aiheuttama maksavaurio saattaa muistuttaa mitä tahansa kroonista tai akuuttia maksatautia. Myös munuaisiin syntyy kuparikertymää ja veriarvoissa saatetaan nähdä viitteitä häiriintyneestä munuaisten toiminnasta. Varsinaisia munuaisoireita ilmenee kuitenkin vain harvoin.

Tyypillisiä neurologisia oireita ovat vapina, kävely- ja puhevaikeudet, oppimisvaikeudet, huonontunut koordinaatio, nielemisvaikeudet, masennus ja aggressiivisuus. Kuparia kertyy myös silmiin, mutta tämä ei vaikuta näkökykyyn. Kokenut silmälääkäri näkee helposti kuparikertymän aiheuttaman Kayser-Fleischerin renkaan.

Lisäksi on kuvattu anemiaa, luuston muutoksia, metabolisia muutoksia ja sydämen toimintahäiriöitä.

Aikuisiässä sairastuneet saavat usein aluksi neurologisia oireita. Vähitellen psykiatriset ongelmat lisääntyvät ja potilaalle tulee masennus tai muita psyykkisiä häiriöitä. Vaikeat psyykkiset oireet alle 30-vuotiaalla ihmisellä voi olla aihe Wilsonin taudin poissulkemiselle.

Irlantilaisen tutkimuksen mukaan sairauden oireet ilmenivät keskimäärin 16,5 vuoden iässä (vaihteluväli 10–40 vuotta) ja diagnoosiin päästiin keskimäärin 19 vuoden ikäisenä (vaihteluväli 11–40 vuotta). Maksaoireet olivat hallitsevana 39 prosentilla, neurologiset 34 prosentilla ja neuropsykiatriset 10 prosentilla. Lopuilla oli näiden yhdistelmä.

Diagnoosi

Tautia epäiltäessä määritetään seerumin keruloplasmiinipitoisuus, joka on yleensä pienentynyt. Vuorokauden virtsan kuparieritys on lisääntynyt. Seerumin vapaan kuparin pitoisuus on Wilsonin taudissa suurentunut, vaikkakin seerumin kuparipitoisuus on pienentynyt. Maksan toimintaa mittaavia verikokeita otetaan. Jos laboratoriotutkimukset eivät ole diagnostisia, voidaan maksasta ottaa koepala.

Aivojen tietokonekuvaus ja aivojen magneettikuvaus saattavat näyttää laaja-alaisia epäspesifisiä muutoksia aivokudoksessa, etenkin keskiaivojen, tyvitumakkeiden ja talamuksen alueella.

Sairauden varmistuessa tehdään myös geneettinen selvitys.

Hoito

Lääkehoidon tavoitteena on ylimääräisen kuparin kertymisen estäminen elimistöön vähentämällä kuparin imeytymistä suolistosta ja lisäämällä sen erittymistä virtsaan. Tehokkaalla hoidolla vain pieni osa potilaista saa maksa- tai neurologisia oireita. Hoidon tarve on pysyvä ja hoitamattomana sairaus johtaa kuolemaan.

Kuolemanriski Wilson-potilaalla on kohonnut. Etenkin maksaoireisella potilaalla on viisinkertainen kuolleisuusriski neurologisin oirein ilmenevään sairauteen verrattuna. Diagnoosivaiheessa yli puolella potilaista oli maksavaurion merkkejä ja 40 prosentilla potilaista oli hermostoperäisiä oireita. Oirekuvan mukaan hoitoa ohjaa lastenlääkäri, sisätautilääkäri tai neurologi.

Ensilinjan lääkkeenä käytetään kuparin kelaattoreita, ensisijaisesti trientiiniä tai penisillamiinia. Lääkkeet sitovat vapaata kuparia veressä ja kudoksessa ja lisää elimistön kuparineritystä. Näistä lääkkeistä parhaiten siedetty on trientiini ja etenkin neurologisten oireiden pahenemisia esiintyy vähemmän.

Kelaattorit ovat tehokkaita maksaoireiden hoidossa, mutta neurologisten oireiden suhteen teho on heikompi ja saattaa johtaa peruuttamattomaan aivovaurioon. Lisäksi sivuvaikutukset, etenkin penisillamiinilla, voivat olla merkittäviä. Penisillamiinilla noin 10 prosenttia potilaista joutuu keskeyttämään hoidon sivuvaikutusten vuoksi. Näitä on muun muassa verenkuvamuutokset, kuumereaktiot ja munuaisvauriot. Myös trientiini saattaa aiheuttaa verenkuvamuutoksia ja munuaisvaikutuksia. Lääkityksestä aiheutuvat haittavaikutukset saattavat heikentää sitoutuvuutta hoitoon ja näin ollen heikentää hoitotuloksia.

Vaihtoehtoisena hoitona voidaan käyttää sinkkisulfaattia tai sinkkisulfaatin ja trientiini/penisillamiinin yhdistelmää. Sinkkisulfaatti estää kuparin imeytymistä suolistosta ja lisää kuparin eritystä ulosteisiin. Tutkimuksissa on uusia lääkevalmisteita, joilla pyritään paremmin välttämään lääkityksen aloitukseen liittyvä haitallinen seerumin vapaan kuparipitoisuuden lisääntyminen.

Lääkehoidon lisäksi ruokavaliossa pyritään välttämään varsinkin hoidon alussa runsaasti kuparia sisältäviä ruokia kuten suklaata, maksaa, pähkinöitä, sieniä ja äyriäisiä.

Lääkehoitoon huonosti reagoivissa yksittäisissä tapauksissa on myös syväaivostimulaatiolla saatu hyviä tuloksia erityisesti hankaliin neurologisiin liikehäiriöoireisiin.

Jos hoitotulokset eivät ole riittäviä, tulee maksansiirtoon edetä riittävän varhaisessa vaiheessa. Ennuste maksan siirron jälkeen on hyvä. Neurologiset oireet korjaantuvat merkittävästi maksansiirron jälkeen, mutta edenneet neurologiset vauriot ovat vasta-aihe maksansiirrolle. Noin viisi prosenttia lääkityksellä hoidetuista potilaista päätyy maksansiirtoon.

Perinnöllisyys

Wilsonin tauti johtuu perinnöllisestä kupariaineenvaihdunnan häiriöstä, minkä seurauksena kuparia kertyy kudoksiin, erityisesti maksaan ja aivoihin. Sairaus periytyy peittyvästi eli virheellinen geeni on perittävä molemmilta vanhemmilta. Jos molemmilla vanhemmilla on viallinen geeni, lapsen riski sairastua on 25 prosenttia.

Geenivirhe on paikallistettu geeniin ATP7B, joka sijaitsee kromosomissa 13 (13q14.3). Se ohjaa kuparin sitoutumista sitä sappeen kuljettavaan keruloplasmiiniin.

Koska kyseessä on hoidettavissa oleva sairaus, suositellaan Wilsonin tautia sairastavan omien lasten tutkimista sairauden toteamiseksi ja sisarusten perinnöllisyysneuvontaa.

Lähteet:

Bandmann O, Weiss KH, Kaler SG. Wilson's disease and other neurological copper disorders. Lancet Neurol. 2015;14(1):103-113. doi:10.1016/S1474-4422(14)70190-5

Sipilä JOT, Hietala M, Kytö V, Kaasinen V. Wilson's Disease in Finland: A Nationwide Population-Based Study. Mov Disord. 2020 Dec;35(12):2323-2327.