Parkinsonin tauti

Parkinsonin tauti on ikävä seuralainen. Mutta ei se elämää estä. Se on jopa tuonut
elämääni hyviä asioita, kuten roppakaupalla uusia ystäviä.

Meitä parkkislaisia on paljon. Aina löytyy joku, jolle soittaa ja jonka kanssa voi keventää
mieltään. Koskaan ei ole tarvinnut jäädä yksin.

Parkinsonin tauti

Parkinsonin tauti on parantumaton hitaasti etenevä liikehäiriösairaus, johon liittyy vapinan, yleisen liikkumisen hidastumisen ja lihasjäykkyyden lisäksi lukuisia muitakin oireita. Parkinsonin tauti onkin varsin monimuotoinen sairaus. Harva kuitenkaan saa ihan kaikkia oireita ja oireiden ilmenemisessä on paljon yksilöllistä vaihtelua.

Parkinsonin taudissa aivojen tietyt liikesäätelyyn osallistuvat hermosolut alkavat tuhoutua. Tuhoutuminen on etenevää, eikä sitä toistaiseksi pystytä millään hoidolla pysäyttämään. Samanlaista solujen vähittäistä tuhoutumista tapahtuu normaalissakin vanhenemisessa. Parkinsonin taudissa tuhoutuminen vain alkaa aikaisemmin ja on voimakkaampaa.

Parkinsonin tautia ei voida parantaa, mutta oireet saadaan nykylääkityksen ja kuntoutuksen avulla kuitenkin yleensä varsin hyvin hallintaan. Omaehtoisella säännöllisellä liikunnalla voi vähentää sairauden aiheuttamia haittoja.

Sairauden syytä ei tiedetä. Erilaisia ympäristötekijöitä on tutkittu paljon, mutta mitään selvää syytä ei ole voitu osoittaa. Parkinsonin tautia sairastavien suvuissa esiintyy muita sairastavia 2–3 kertaa enemmän kuin muiden suvuissa. Sairastumiseen saattaa siis liittyä perinnöllinen alttius, joskaan Parkinsonin tauti ei ole selvästi perinnöllinen. On epätodennäköistä, että esimerkiksi sairastavan lapset sairastuisivat samaan tautiin.

Sairauden keskimääräinen alkamisikä on 65 vuotta. Useimmille se kehittyy 50–70 vuoden iässä. Alle 30-vuotiaana sairastuminen on harvinaista, mutta mahdollista. Miehillä Parkinsonin tautia on jonkin verran enemmän kuin naisilla.

Suomessa yli 1000 henkilöä saa vuosittain parkinsondiagnoosin ja kaikkiaan sitä sairastavia arvioidaan Suomessa olevan noin 16 000. Parkinsonin tauti on levottomien jalkojen ja essentiaalisen vapinan jälkeen kolmanneksi yleisin liikehäiriösairaus. Väestön ikääntyessä siitä on arvioitu tulevan seuraavan kahden vuosikymmenen aikana 2–3 kertaa yleisempi kuin nyt.