Lääkinnällisellä kuntoutuksella pyritään parantamaan ja ylläpitämään kuntoutujan fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä. Tarkoituksena on edistää ja tukea kuntoutujan elämäntilanteen hallintaa sekä itsenäistä suoriutumista päivittäisissä toiminnoissa. Lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluvia terapioita ovat fysioterapia, toimintaterapia, puheterapia, neuropsykologinen kuntoutus, psykoterapia ja muut näihin rinnastettavat toimintakykyä parantavat ja ylläpitävät terapiat sekä toimenpiteet. Tarpeelliset kuntoutusjaksot voivat toteutua avo- tai laitoshoidossa.

Fysioterapian tavoitteet

Dystoniaa sairastavan fysioterapian päätavoitteena on työ- ja toimintakyvyn ylläpitäminen ja/tai kohentuminen. Fysioterapialla ehkäistään ja hoidetaan sairauden aiheuttamia liitännäisvaivoja ja yleisenä tavoitteena fysioterapiassa on aina sairastuneen elämänlaadun parantuminen.

Dystonia voi vaikeuttaa asentojen ja liikkeiden hallintaa, jolloin keho sopeutuu ja mukautuu muuttuneisiin asentoihin. Tämän seurauksena myös tuntemus kehon keskiasennosta saattaa muuttua. Osatavoitteina fysioterapiassa voivat olla esimerkiksi oman kehon hahmottaminen, nivelliikkuvuuksien ylläpysyminen terveiden lihasten rentouttamiseksi, kivun lievittyminen, tasapainon sekä koordinaation harjoittaminen, virheasennon lievittyminen, rangan liikkuvuuden, kävelyn ja liikkumiskyvyn parantuminen, motivoituminen omatoimiseen itsehoitoon sekä liikunnan ilon löytyminen.

Fysioterapian eteneminen

Tärkeää on suunnitella ja toteuttaa fysioterapiaa asiakkaan ja terapeutin yhteistyönä sairastuneen tuntemusten ja terapiavasteen mukaisesti edeten.

Fysioterapeutin tutkiminen tapahtuu oirekuvan perusteella ja sisältää mm. perusliikkumisen, ryhdin, hartiarenkaan liikkuvuuden, selkä- ja kaularangan sekä raajojen nivelten liikkuvuuden tarkastelun. Tutkimisessa huomioidaan myös kivut sekä kipua provosoivat ja lievittävät liikkeet. Fysioterapeutti havainnoi myös asiakkaan kyvyn korjata itse pään ja vartalon asentoa.

Fysioterapia käytännössä

Perustana liikunnalliselle hoidolle on hyvä terveyskunnosta huolehtiminen, joka voi olla haasteellista ajatusten keskittyessä sairauden aiheuttamiin oireisiin ja haasteisiin. Fysioterapeutti ohjaa sopivan liikuntamuodon löytymisessä, jossa huomioidaan dystonian aiheuttamat rajoitukset. Soveltuvia lajeja ovat suuria lihasryhmiä käyttävät aerobiset sekä kehon symmetriaa tukevat lajit kuten kävely, sauvakävely, allasjumppa, tanssiminen, hiihto, ratsastus, pelit, kuntosali jne. Dystonia ei ole este jatkaa ennen sairastumista harrastettua liikuntamuotoa, mikäli se ei provosoi oireistoa. Liikunnan jälkeen tulisi olla rento olo ja motivoitunut säännölliseen liikuntaan. Dystoniaoireisto voi myös hetkellisesti liikuntasuorituksen aikana pahentua, lepo onkin tärkeää vastapainoa liikunnalle. Mikäli palautuminen kestää epätavallisen kauan, on syytä harkita lajin soveltuvuutta.

Käytännön harjoittelun intensiteetti rytmittyy useimmiten botuliinipistosten mukaan. Fysioterapeuttinen harjoittelu voidaan aloittaa jo pistosta seuraavana päivänä, paras tulos harjoittelulla saavutetaan botuliinihoidon tehon ollessa parhaimmillaan eli oireiden ollessa lievimmillään (1-2 kk pistoksesta). Fysioterapeutti ohjaa yksilöllisiä liikkuvuus- ja lihaskuntoharjoitteita asennossa, jossa oireet eivät provosoidu. Sopiva tekniikka harjoitteille voi olla esimerkiksi selinmakuulla tai pää tuettuna. Ohjenuorana on, että sitä mikä tuntuu hyvältä saa tehdä.

Lihastasapainon ylläpito kehon dystonisella alueella on tärkeää virheasentojen ehkäisemiseksi. Fysioterapiassa pyritään heikkojen lihasryhmien vahvistamiseen, liikeratojen ylläpysymiseen ja sopivien venyttelytekniikoiden omaksumiseen. Myös tasapainoharjoitteet tukevat kehon asennon hallintaa. Harjoitteet sisältävät monipuolista lihasharjoittelua, vartalon syvien lihasten aktivoinnilla tuetaan asennonhallintaa sekä kehon hahmottamista. Harjoittelussa käytetään kohtuullisia vastuksia, jotka eivät provosoi oireita. Virheliikemallin muokkaaminen on osoittautunut haasteelliseksi, hyvänä apuvälineenä oikean asennon harjoittelussa toimii peili. Monipuolinen lihastasapainosta huolehtiminen on myös yksi kivun hoitokeino.

Vaikka oireet ja kipu ohjaavat lihaskuntoharjoittelun herkästi dystonia-alueelle, tulisi harjoittelussa huomioida myös kehon terveet lihasryhmät. Esimerkiksi servikaalista dystoniaa sairastavan tulisi ylläpitää myös vartalon ja alaraajojen liikeratoja sekä lihasvoimaa.

Kohtuullisesti rasittava liikunta ei pahenna dystoniaa, mutta oireisessa vaiheessa levon ja rentouden merkitys korostuu.

Oireiden ollessa pahimmillaan fysioterapiassa keskitytään kivun hoitoon sekä rentoutumiseen. Kivun alkuperä on syytä selvittää huolellisesti, sillä kipu voi aiheutua dystonisten lihasten lisäksi myös tuki- ja liikuntaelimistön vaivoista. Fysioterapiassa on tärkeää tunnistaa yliaktiiviset lihakset ja välttää hoidon aikana niiden lisäkuormitusta. Manuaalisina käsittelyinä fysioterapeutin vastaanotolla voidaan yksilöllisesti tarkkaan harkiten käyttää oireita provosoimatonta kevyttä rentouttavaa hierontaa tuntemusten mukaan, kevyttä liikeratoja ylläpitävä nivelmobilisointia, sekä neuraalikudoksen kevyttä mobilisaatiota. Hoitomenetelminä voidaan käyttää myös fysikaalisia hoitoja, lymfaterapiaa, akupunktiota tai voice massagea (äänen tuottoon osallistuvien lihasten käsittely). Lisäksi fysioterapiassa voidaan toteuttaa kylmä- sekä lämpöhoitoa. Lämpöhoito rentouttaa terveitä virheliikettä vastustavia lihaksia. Kylmäpakkauksia tai kylmägeeliä voidaan käyttää paikallisesti kivun lievitykseen.

Sopivan rentoutustekniikan hallinta on erityisesti dystoniaa sairastavalle tärkeä keino riittävän levon takaamiseksi keholle. Aktiivisesti rentoutuessa aivojen vireystila muistuttaa nukahtamishetkeä, jolloin alitajunnan valmiudet heräävät ja ylimääräinen jännitys kehossa vähenee. Rentoutumisen positiivisia vaikutuksia ovat muun muassa fyysisen palautumisen nopeutuminen sekä stressinhallinnan lisääntyminen. Aktiivinen rentoutuminen on oppimisprosessi, joka vaatii harjoittelua. Siksi kullekin sopivan rentoutustekniikan ja -asennon ohjaaminen on fysioterapiassa tärkeää.  Rentoutusmenetelmiä on useita, esimerkiksi jännitys-rentous, venytys-rentous ja mielikuvien avulla rentoutuminen.

Työergonomia on työhön, työympäristöön ja työvälineisiin kohdistuvaa toimintaa, jolla pyritään sovittamaan työ ihmisten edellytysten ja vaatimusten mukaiseksi. Työkyvyn ylläpitoa voidaan tukea kartoittamalla työpisteen ergonomia yhdessä työfysioterapeutin kanssa. Ohjauksessa voidaan selvittää työmenetelmiin, työtilan järjestelyihin sekä ergonomisiin apu- ja työvälineisiin liittyviä tekijöitä. Esimerkiksi kaulan alueen dystoniaa sairastavan työergonomiassa huomio kiinnitetään pään asentoa korjaaviin keinoihin, kuten työtuolin niskatukeen tai ihmisten ja esineiden sijaintiin työtilassa. Ohjauksen ja apuvälineiden lisäksi usein tarvitaan myös työn keventämiseen liittyviä toimenpiteitä dystoniaa sairastavan työssä jaksamiseksi.

Tekstin koonnut ft.Riku Nummela

Lähteet:

Dystoniaa sairastavan ohjaus. Käsikirja. 2011. Suomen Parkinson-liitto ry.

Erjanti H.; Kaakkola S. & Martikainen K. 2011. Dystonia - tahto ja lihakset eri tahtilajissa. Suomen Parkinson-liitto ry.

Mustonen M. 2016. Dystoniaa sairastavan fysioterapia. Luentomateriaali.

Bleton, J-P. 2016. Spasmodic torticollis. Frison Roche.

Garam, S. 2008. Parkinson-postia 3/2008. Suomen Parkinson-liitto ry.

Jaa artikkeli