Päivitetty: Kirsti Martikainen, neurologian dosentti, vuonna 2016

ICD-10 luokitus: G31.0 Paikallinen aivosurkastuma

Muut sairaudesta käytetyt nimitykset ja lyhenteet: Frontotemporal lobar degeneration, frontotemporal degeneration, frontotemporal dementia, etenevä sujumaton afasia, semanttinen afasia, frontaalinen dementia ja motoneuronitauti, kromosomiin 17 kytkeytynyt frontotemporaalinen dementia ja parkinsonismi, FTD

Sairauden piirteet

Frontotemporaalinen degeneraatio eli otsa-ohimolohkorappeuma on saanut nimensä aivojen otsa- ja ohimolohkoihin painottuvasta aivojen rappeutumisesta, joka on todettavissa aivojen kuvaustutkimuksissa.

Neuropatologisessa tutkimuksessa voidaan löytää useamman tyyppisiä solutason muutoksia, joille on kuitenkin yhteistä poikkeavan tau-valkuaisaineen, TDP-43-nimisen valkuaisen tai progranuliinin kertyminen sekä hermosoluihin (neuronit) että hermoston tukisoluihin (glia-solut).

Poikkeavan valkuaisaineen kertymisen on todettu aiheutuvan useista geenimuutoksista ja kertyvä poikkeava valkuainen voi olla muutoksesta johtuen hieman erityyppistä ja kertymien painottuminen ohimo- tai otsalohkoihin voi vaihdella. 

FTD jaetaan oirekuvan mukaan kolmeen päätyyppiin: otsa-ohimolohkodementia (bvFTD), etenevä sujumaton afasia (PPA) ja semanttinen dementia.

Ensimmäisessä keskeisinä oireina ovat käyttäytymiseen ja kognitioon liittyvät muutokset: persoonallisuusmuutoksia, toiminnan ohjauksen heikentymistä ja lopulta otsalohkodementian oirekuva.Kahdessa muussa havaitaan puheen tuottoon liittyviä muutoksia: puheen tuoton huomattava väheneminen tai puheen sisällön ja merkityksen puuttuminen. Oirekuva voi toisinaan olla myös PSP-tyyppinen tai CBS:n tyyppinen tai ALS-tautia muistuttava.

Otsalohkodementialle tyypillisiä muutoksia voi itse asiassa esiintyä osana oirekuvaa monissa liikehäiriösairauksissa.

Perinnöllisyys

Suvussa löytyy dementiaa 40 %:lla FTD-potilaista. Autosomissa vallitsevasti periytyviä on tapauksista 10–30%. Suvuittain esiintyvistä tapauksista 80 %:ssa kyseessä on jokin mikrotubulusten tau-valkuaisaineen tuotantoon liittyvän MAPT-geenin mutaatio, progranuliinigeenin (PGRN) mutaatio tai toistojaksolaajentuma kromosomissa 9 (C9orf72).

Tavallisimmat tiedossa olevat seitsemän geenivirhettä selittävät 50–60 % suvuittain esiintyvistä tapauksista. Tavallisin ohimolohkojen rappeutumiseen johtava geenivirhe tuottaa TDP-43 nimistä valkuaista. Oirekuvan aiheuttajana on todettu myös Pickin taudiksi nimettyjä muutoksia sekä harvinaista hermosolujen pallomaisen tau-valkuaisen kertymiä sisältävää tyyppiä.

Harvinaisemmat FUS-geenin mutaatiot, samoin C9orf72 voivat aiheuttaa ALS-tyyppisen taudinkuvan.

Otsa-ohimolohkodementian ja parkinsonismin (FTDP-17) taustalla on useimmiten mutaatio kromosomissa 17 (alueella 17q21), joko MAPT- tai proganuliinigeenin mutaatio. Näistä MAPT-geenin pistemutaatio N279K aiheuttaa harvinaisen pallidopontonigraalisen degeneraation (PPND), jolle on silmänliikehäiriön ja levodopahoitoon reagoivan parkinsonismin lisäksi luonteenomaista vaikea unettomuus.

Yleisyys

Sairauden esiintyvyydeksi on arvioitu 10–15/ 100 000 ikäluokassa 45–65 vuotta. Erityisesti nuorella iällä alkavista (<65v) dementiatapauksista FTD on toiseksi yleisin, joidenkin tutkimusten mukaan tässä ikäryhmässä jopa yhtä yleinen kuin Alzheimerin tauti. Se käsittää kaikkiaan 5–20% dementiatapauksista. Koska osalla oirekuvassa on parkinsonismin piirteitä, se saattaa tulla luokitelluksi PSP:ksi tai CBS:ksi.

Diagnostiikka

Diagnoosi perustuu frontotemporaalisiin degeneraatioihin kuuluvien oireyhtymien kliinisen diagnoosin kriteerien täyttymiseen (Käypä hoito – Muistisairaudet). Oirekuva ei ole suorassa suhteessa geenihäiriöön, eikä näin ollen geenivirheestä voi suoraan ennustaa, minkälaisia muutoksia se tulee aiheuttamaan, tai päinvastoin tietyn oirekuvan perusteella ei voi päätellä, mistä geenivirheestä on kysymys. Oirekuva voi kuitenkin ohjata geenivirheen etsimistä suvuittain esiintyvissä tapauksissa.

Hoito

Sairauden hoito on oireenmukaista. Oireenmukaisista lääkityksistä on vain niukasti kontrolloituja tutkimuksia. Dementiasta kärsivät eivät hyödy Alzheimerin taudissa käytettävistä lääkkeistä. Sen sijaan yleiset muistisairaille tarkoitetut tukitoimet ovat heille ja heidän läheisilleen hyödyksi.

Henkilöitä, joiden oirekuvassa on parkinsonismin piirteitä, on ajoittain osallistunut Parkinson-liiton järjestämille Parkinson plus -kursseille.

Ennuste

Elinajan mediaani oli 12,8 vuotta tutkimuksessa, jossa 100 tapauksesta 24 diagnoosi oli patologisesti varmistettu. Toisen tutkimuksen mukaan, jossa oli 124 tapausta, puheoireisilla elinaika oireiden alusta oli 12,6 vuotta, mutta käyttäytymisoireisilla 10,5 vuotta.

Suomessa

Suomessa ohimo-otsalohkodementiaa sairastavia arvioidaan olevan alle 1000.

Kirjallisuutta ja linkkejä

1. Epätyypilliset parkinsonismit – haasteellinen tautiryhmä. Duodecim 2005;121:1757-1766.
2. Pallidopontonigral degeneration: A deceptive familial tauopathy. Mov Disord 2012;27:817-819.
3. C9ORF72 expansion in amyotrophic lateral sclerosis/frontotemporal dementia also causes parkinsonism. Mov Disord 2012;27:1072-1074.
4. Kuopio A-M. Terveyskeskuslääkärin Parkinson-opas. Orion Pharma, Turku 2013.
5. Frontotemporal lobar degeneration: current perspectives. Neuropsychiatric Disease and Treatment 2014:10 297–310.
6. Mixed tau, TDP-43 and p62 pathology in FTLD associated with a C9ORF72 repeat expansion and p.Ala239Thr MAPT (tau) variant. Am J Alzheimers Dis Other Demen   2014;29:123-32.
7. Occupational attainment influences survival in autopsy-confirmed frontotemporal degeneration. Neurology 2015;84:2070-5.
8. Kliininen neuropsykologia.Toim. Jehkonen Mervi, Saunamäki Tiia, Paavola Liisa, Vilkki Juhani. Kustannus oy Duodecim, Livonia Print 2015, Riika, ISBN 978-951-656-502-9
9. Tumapatologia ja glutamaattiherkkyys. Duodecim 2016;132:423-31.
10. Käypä hoito Muistisairaudet
11. http://www.terveyskirjasto.fi
12. www.orpha.net

Jaa artikkeli