Sairastuminen Parkinsonin tautiin tarkoittaa myös sitä, että joudut käyttämään todennäköisesti koko elämäsi ajan säännöllistä lääkitystä. Taudin oireita voidaan nykylääkkeillä lievittää usein varsin hyvin, vaikka lääkkeet eivät parannakaan tautia eivätkä estä sen etenemistä. Annettavan lääkehoidon tarkoitus on pitää tiedon kulku hermosoluista toiseen niin normaalina kuin mahdollista. Joskus jo taudin alkuvaiheessa voidaan käyttää monen eri lääkkeen yhdistelmähoitoa. Lääkkeiden lukumäärä ei sinänsä kerro taudin vaikeudesta mitään. Lääkehoito aloitetaan aina hitaasti lääkeannosta nostaen. Yleensä lääkitystä vahvistetaan ajan myötä asteittain. Lääkitys on aina yksilöllinen ja siihen tehtävät muutokset voivat eri potilailla olla hyvinkin erilaisia. Lääkkeisiin liittyy usein myös sivuvaikutuksia, jotka voivat joskus olla hankaliakin. Lääkehoito vaatiikin siksi erityisen tarkkaa lääkärin seurantaa.

Antikolinergit

biperidini (tuotenimi: Akineton, Ipsatol)

Parhaiten antikolinergit auttavat vapinaan. Niitä käytetään nykyään enää nuorilla potilailla lähinnä lisälääkkeenä hoidettaessa vapinaa tai syljen valumista. Lihasjäykkyyttä ne saattavat hiukan helpottaa, mutta hidasliikkeisyyteen ne eivät vaikuta lainkaan.

Amantadiini

(tuotenimi: Atarin)

Amantadiini vastaa teholtaan antikolinergisiä lääkkeitä, mutta hoidon teho saattaa heikentyä muutaman kuukauden jälkeen. Amantadiinia voidaan käyttää taudin ensimmäisenä lääkkeenä, mutta myös pitkään sairastaneilla, koska se osalla heistä helpottaa dyskinesioita (pakkoliikkeitä). Ei ole erityiskorvattava Parkinsonin taudissa.

Levodopa

(tuotenimi: Kardopal, Madopar, Sinemet)

Lääkehoidon kulmakivi on levodopa, joka pyrkii korvaamaan puuttuvan dopamiinin. Koska dopamiini ei pääse tunkeutumaan vaikutuskohtaansa eli aivoihin, annetaan dopamiinin esimuotoa levodopaa, joka on tärkein ja tehokkain Parkinsonin taudin lääkkeistä. Aina hoitoa ei kuitenkaan aloiteta levodopalla ja usein rinnalla käytetään muita lääkkeitä. Lääkitys aloitetaan aina pienellä annoksella ja annosta nostetaan, kunnes löydetään kullekin sopiva lääkemäärä. Sivuvaikutusten ilmaantumisen estämiseksi on parempi sietää jonkin verran Parkinsonin taudin oireita kuin pyrkiä niistä tyystin eroon. Vaikka levodopa alkaa vaikuttaa jo parin viikon kuluttua hoidon aloittamisesta, parhaan tehon esille tulo voi joskus kestää kuukausia. Mahdollisimman tasaisen lääkepitoisuuden saavuttamiseksi lääke annostellaan mielellään neljä kertaa päivässä. Joissakin tapauksissa voidaan myös käyttää pitkävaikutteisia valmisteita.

Dopamiiniagonistit

Bromokriptiini (tuotenimi: Parlodel)
Pergolidi (tuotenimi: Permax),poistuu markkinoilta
Kabergoliini (tuotenimi: Cabaser)
Pramipeksoli (tuotenimi: Sifrol)
Ropiniroli (tuotenimi: Requip)
Rotigotiini (tuotenimi: Neupro)

Dopamiiniagonistit vaikuttavat suoraan hermosoluissa oleviin dopamiinin kiinnittymiskohtiin. Dopamiiniagonistien teho on heikompi kuin levodopan. Hoito voidaan aloittaa dopamiiniagonistilla, jolloin levodopan aloittamisajankohtaa voidaan siirtää tuonnemmaksi. Useimmiten dopamiiniagonistia käytetään levodopahoidon ohella, jolloin tarvittavat levodopa-annokset ovat pienempiä. Sitä voidaan käyttää myös lisälääkkeenä, jos levodopan teho on huonontunut.

MAO-B-entsyymiestäjät

Selegiliini (tuotenimet: Eldepryl ja Selegilin Generics)

Selegiliini estää aivoissa dopamiinia hajottavaa MAO-B-entsyymiä ja siten lisää käytettävissä olevaa dopamiinimäärää ja sen vaikutusta aivoissa. Selegiliiniä voidaan käyttää ensimmäisenä lääkkeenä tavoitteena siirtää levodopan aloittamista myöhäisemmäksi. Sitä voidaan käyttää myös lisälääkkeenä myöhemmässä taudin vaiheessa, jolloin levodopan tehoa ja vaikutusaikaa voidaan lisätä ja käytettävää levodopa-annosta pienentää. Selegiliini on syytä ottaa aamulla tai keskipäivällä, koska myöhemmin otettuna se saattaa aiheuttaa unettomuutta.

Rasagiliini

(tuotenimi Azilect)

Azilectin vaikuttava aine on rasagiliini, joka estää dopamiinin hajoamista aivoissa ja lisää näin käytettävissä olevan dopamiinin vaikutusta. Parkinsonin taudin hoitoon lääkettä käytetään yksinään taudin varhaisessa vaiheessa tai myöhemmin yhdistelmähoitona levodopan kanssa.

Azilectin on todettu parantavan parkinsonpotilaiden liiketoimintoja taudin varhaisessa vaiheessa ja myöhemmässä vaiheessa lisäävän toiminta-aikaa (ns. ON-aikaa) ilman haitallisten pakkoliikkeiden lisääntymistä.

Azilect on erityiskorvattava Parkinsonin taudin hoidossa ilman levodopaa, kun edullisemmilla MAO-B:n estäjillä ei ole saatu toivottavaa hoitovastetta tai kun MAO-B:n estäjät eivät sovi. Erityiskorvattava lääke on myös yhdistelmähoitona levodopan kanssa potilailla, joilla esiintyy tilanvaihteluja. Peruskorvattava (42 %) Azilect on Parkinsonin taudin hoidossa, kun yllä mainitut ehdot eivät täyty.   

COMT-estäjät

Entakaponi (tuotenimi: Comtess)

COMT-estäjä estää dopamiinin hajottavan COMT-nimisen entsyymin toimintaa ja lisäävät siten käytössä olevan levodopan määrää. Tällöin levodopaa on enemmän ja pitempään saatavilla ja kerralla annettavan levodopan määrää voidaan vähentää. Toistaiseksi kokemusta on lähinnä tilanvaihteluiden hoidosta pitempään sairastaneilla, mutta kokemus lääkeryhmästä myös muussa käytössä lisääntyy koko ajan. Lääkettä käytetään aina yhdessä levodopan kanssa, koska sen tarkoituksena on nimenomaan tehostaa levodopan vaikutusta. Haittavaikutukset ovat samantyyppisiä kuin levodopalla ja dopamiiniagonisteilla. Valmiste värjää virtsan ruskehtavaksi.
Tolkaponi (tuotenimi: Tasmar)
Entakaponin tavoin vaikuttava tolkaponi on levodopan kanssa käytettävä lisälääke. Tolkaponia voi käyttää vain Lääkelaitoksen eritysluvalla, ja potilaan maksan toimintaa on seurattava säännöllisesti hoidon aikana.

Levodopa + COMT-estäjä

(tuotenimi: Stalevo)

Sisältää levodopaa, karbidopaa ja entakaponia. Tabletteja on kolmea eri vahvuutta. Stalevoa, joka pidentää levodopan vaikutusaikaa, annostellaan yksi tabletti kerrallaan noin 3–6 kertaa päivässä, ja se soveltuu erityisesti tilanvaihteluista kärsiville potilaille. Tutkimukset lääkkeen hyödyistä Parkinsonin taudin varhaisemmassa vaiheessa ovat meneillään. Sivuvaikutukset ovat samantapaisia kuin levodopan ja COMT-estäjän yhdistelmällä.

Duodopa

Pumpun avulla suoraan suoleen annosteltava Duodopa tarjoaa uuden hoitomahdollisuuden pitkään Parkinsonin tautia sairastaneille. Hoito soveltuu tilanvaihteluista kärsiville potilaille, joiden oireita ei pystytä lievittämään toivotulla tavalla suun kautta otettavilla tableteilla. Duodopa-hoidossa potilas kantaa vyölaukussa lääkekasettiin yhdistettyä pumppua.

Hoitomahdollisuudet paranevat

Parkinsonin taudin lääkehoito on kehittynyt valtavasti noin 30 vuoden aikana. Lääketutkimuksia ja lääkekehittelyä tehdään jatkuvasti eri puolilla maailmaa. On täysi syy uskoa, että kehitys etenee ja hoitomahdollisuudet paranevat jatkuvasti. Lähivuosina markkinoille on tulossa useita erilaisia, toistaiseksi tutkimuskäytössä olevia lääkeaineita.

KIRURGINEN HOITO

Nykyisin käytössä olevat kirurgiset hoitomenetelmät ovat 1) talamotomia, 2) pallidotomia, 3) aivojen sisäinen stimulaatiohoito. Kaikki Parkinsonin taudin leikkaushoidot kohdistuvat aivojen keskialueisiin. Suomessa hoitoja tehdään OYS:n, HYKS:n, TAYS:n ja 2014 alussa TYKS:n neurokirurgian klinikoilla. Solusiirrehoito eli dopamiinia tuottavien solujen siirtäminen tyvitumakkeisiin on vasta tutkimusasteella.

Talamotomia

Talamotomiassa käsitellään aivojen talamustumakkeen liiketoimintoja säätelevää osaa. Parhaiten talomotomia soveltuu niille, joiden lähes ainoa vaiva on sietämätön vapina tai joilla on levodopahoidon pitkäaikaisvaikutuksena hankalia tahattomia liikkeitä. Talamotomia ei estä taudin etenemistä eikä sovellut käytettäväksi yksinään Parkinsonin taudin hoitoon.

Pallidotomia

Pallidotomiassa käsitellään liiketoimintojen säätelyssä tärkeää globus pallidum -tumaketta. Se soveltuu lähinnä potilaille, joilla toispuoleiset parkinsonoireet tai lääkityksen aiheuttamat tahattomat liikkeet huonontavat toimintakykyä pitkäaikaisesta lääkehoidosta huolimatta. Pallidotomia ei estä sairauden etenemistä eikä sovellu yksinään Parkinsonin taudin hoitoon.

Stimulaatiohoito

Aivojen sisäisellä stimulaatiohoidolla tarkoitetaan sitä, että potilaan aivoihin asennetaan ohut elektrodi tietylle liikkeitä säätelevän hermojärjestelmän alueelle. Tavallisimmin stimulaatio kohdistetaan molemmille puolille subtalamiseen tumakkeeseen, joskus myös talamukseen tai pallidumiin. Stimulaation taso säädetään oireiden voimakkuuden mukaan sopivaksi neurokirurgian tai neurologian klinikassa.

Stimulaatiohoidon on todettu vähentävän myös tahattomia liikkeitä ja jäykkyyttä. Se stimulaatiohoito soveltuu myös niille, joilla sietämätön vapina on pääasiallinen oire. Taudin etenemisen estäjänä stimulaatiohoidosta ei ole näyttöä eikä myöskään sen soveltumisesta Parkinsonin taudin hoidoksi yksinään.

Solusiirrehoidot

Kudossiirteet, joilla pyritään korjaamaan aivojen dopamiinia tuottavien solujen katoa, ovat vielä kokeiluasteella. Siirteinä käytetään potilaan omia lisämunuaisytimen soluja sekä ihmisen tai sian sikiöiden keskiaivoista peräisin olevia soluja. Kantasolusiirtoja tutkitaan.

Lähde: Suomen Parkinson-liiton julkaisemat tietosivut. ( Päivitetty 25.01.2007)

Neupro

Neupro®-depotlaastarin käyttörajoitukset ovat poistuneet
5.6.2009
Euroopan komissio on poistanut Neupro-depotlaastareiden toimitus- ja käyttörajoitukset Euroopassa. kesäkuusta 2008 lähtien Neupro-laastareiden käyttö ja ja määrääminen idiopaattisen Parkinsonin taudin hoitoon oli rajoitettu vain Neupro-lääkitystä jo saaville potilaille kuukaudeksi kerrallaan.
 
UCB on nyt siirtynyt Euroopassa kylmäketjupohjaiseen varastointi- ja jakelujärjestelmään ja kaikki varastoissa olleet Neupro-laastarit (2 mg/24 h, 4 mg/24 h, 6 mg/24 h ja 8 mg/24 h on korvattu uusilla laastareilla, jotka on kylmäsäilytetty koko kylmäketjun ajan. Tämä uusi toimintatapa oleellisesti vähentää kidemuodostusta.
 
Neupro®-laastareita voi käyttää rajoituksetta hyväksytyssä indikaatioissa.*
Neupro®-laastareiden määräämistä ei ole enää rajoitettu yhteen kuukauteen.
 
Erityiset varotoimet Neupro-laastareiden säilyttämiselle:
• On epätodennäköistä että lumihiutalemaista kidemuodostusta esiintyy, mutta jos potilaat sellaista havaitsevat, heidän tulee ottaa yhteyttä apteekkiin ja/tai hoitavaan lääkäriin.
• Potilaiden tulee säilyttää Neupro-laastarit jääkaapissa – mutta ei pakastelokerossa.
• Potilaiden ei tarvitse kuljettaa Neupro-laastareita erityisissä kylmäpakkauksissa.
 
Neupro on 1.1.2010 alkaen erityiskorvattava (100 %) sairaudessa Parkinsonin tauti ja siihen verrattavat liikehäiriöt (110).
 

Jaa artikkeli