Olet ehkä vastikään saanut kuulla sairastavasi Parkinsonin tautia. Sinulla on ehkä tuttavapiirissäsi joku, jolla on sama tauti. Tai ehkä olet kuullut taudista vasta ensi kertaa. Aivan ymmärrettävästi olet ymmälläsi ja järkyttynytkin. Mielessäsi risteilee monenlaisia kysymyksiä:

  • mikä tauti tämä oikein on?
  • mitä oireita tulen saamaan?
  • miten minulle tulee käymään?
  • miksi juuri minä sairastuin?
  • miten tautia hoidetaan?

Toivomme, että voimme auttaa Sinua samaan jonkinlaisen käsityksen sairaudesta ja siihen liittyvistä asioista.

Halutessasi voit ottaa yhteyttä Suomen Parkinson-liittoon ja kysyä lisää, puh. (02) 2740 400. Tulosta tästä Vastasairastuneen opas pdf

Mikä on Parkinsonin tauti?

Parkinsonin tauti on parantumaton, etenevä neurologinen sairaus, jonka oireet saadaan nykylääkityksen avulla kuitenkin yleensä varsin hyvin hallintaan. Taudin pääpiirteitä ovat: lepovapina, lihasjäykkyys, liikkeiden hitaus, hitaus aloittaa tahdonalainen liike, liikkeiden nopeuden ja laajuuden väheneminen liikkeitä toistettaessa.

Tauti johtuu siitä, että aivojen tietyt liikesäätelyyn osallistuvat hermosolut alkavat tuhoutua. Tuhoutuminen on etenevää, eikä sitä toistaiseksi pystytä millään hoidolla pysäyttämään. Samanlaista solujen vähittäistä tuhoutumista tapahtuu normaalissakin vanhenemisessa, Parkinsonin taudissa tuhoutuminen vain alkaa aikaisemmin ja on voimakkaampaa.

Taudin yleisyys

Koko väestöstä 1-2 ihmistä tuhannesta sairastaa Parkinsonin tautia. Yli 70-vuotiaista tauti on jo lähes kahdella ihmisellä sadasta. Kyseessä on siis kohtalaisen yleinen sairaus. Suomessa parkinsonpotilaita on noin 14 000 (2014). Keskimääräinen taudin alkamisikä on 60. ikävuoden molemmin puolin. Useimmille tauti kehittyy 50.-80. ikävuoden aikana. Alle 30-vuotiaana sairastuminen on harvinaista, joskin mahdollista. Miehillä tautia on jonkin verran enemmän.

Taudin kulku

Parkinsonin tauti on parantumaton, yleensä hitaasti etenevä sairaus. Eri potilaiden taudin kulku voi kuitenkin olla hyvin erilainen. Jonkun toimintakyky saattaa huonontua muutamassa vuodessa olennaisesti, ja joku säilyy vähäoireisena useita vuosikymmeniä. Suurin osa potilaista sijoittuu näiden ääripäiden väliin.

Mitä aivoissasi tapahtuu?

Parkinsonin taudissa hermosoluja tuhoutuu pääasiallisesti aivojen tyviosassa sijaitsevan mustatumakkeen alueelta. Mustatumake kuuluu aivojen liikkeiden säätelyjärjestelmään. Tämän tumakkeen dopamiini-solujen välityksellä tapahtuu tiedonkulku toisiin tumakkeisiin. Mitä enemmän soluja tuhoutuu, sitä alhaisemmaksi käy dopamiinin pitoisuus ja sitä enemmän ilmaantuu Parkinsonin taudin oireita. Dopamiini osallistuu keskushermostossa paitsi liikuntakyvyn, myös tunne-elämän ja eräiden tiedollisten toimintojen säätelyyn. Solut eivät tuhoudu äkillisesti, vaan kyseessä on hidas tapahtuma. Näkyvien oireiden ilmaantumista edeltääkin useiden vuosien mittainen piilevä vaihe. Tautia ei voida todeta etukäteen eikä sen puhkeamista voida toistaiseksi millään keinoin estää.

Kuka sairastuu Parkinsonin tautiin?

Taudin aiheuttajaa ei tiedetä. Lukuisista tutkimuksista huolimatta ei edelleenkään voida kertoa, miksi juuri Sinä olet sairastunut Parkinsonin tautiin ja esimerkiksi puolisosi tai naapurisi ei ole. Erilaisia ympäristötekijöitä on tutkittu paljon, mutta mitään selvää syytä ei ole voitu osoittaa Parkinsonin taudin aiheuttajaksi. Parkinsonin tauti ei ole selvästi perinnöllinen, joskin sairastumiseen saattaa liittyä perinnöllinen alttius. On kuitenkin erittäin epätodennäköistä, että esimerkiksi potilaan lapset sairastuisivat samaan tautiin.

Miten Parkinsonin tauti todetaan?

Parkinsonin tautia ei voida todeta millään verikokeella, vaan taudin diagnoosi perustuu aina yksinomaan lääkärin tekemään haastatteluun ja neurologiseen tutkimukseen. Diagnoosin teko ei välttämättä ole aina helppoa. Tämän vuoksi potilas tulee lähettää tautia epäiltäessä neurologin tutkittavaksi. On tärkeää, että diagnoosi tehdään huolellisesti. Onhan kyseessä jatkuvaa lääkitystä vaativa elinikäinen sairaus. Lääkityksen aloittamisella ei ole kiire. Taudin alkuvaiheessa tehdään neurologin harkinnan mukaan aivojen kuvantamistutkimus muiden harvinaisten sairauksien poissulkemiseksi.

Parkinsonin taudin oireet?

Parkinsonin tauti on varsin monimuotoinen sairaus. Oireiden painottuminen ja oireiden aiheuttama haitta ovat jokaisella potilaalla erilaiset. Kaikki eivät välttämättä saa kaikkia mahdollisia oireita. Jollakin vapina on pääoire, kun taas toinen ei vapise lainkaan, vaan kärsii lähinnä hitaudesta ja kankeudesta. Useimmiten taudin oireet alkavat kädestä tai jalasta ja etenevät kuukausien tai vuosien aikana saman puoleiseen toiseen raajaan ja sitten toisen puolen raajoihin. Tässäkin on suuria eroja. Koska solutuho aivoissa ei tapahdu tasaisesti, myös oireet vaihtelevat. Parkinsonin taudin yhteydessä usein esiintyviä oireita ovat: lepovapina,lihasjäykkyys ja liikkeiden hitaus

Saattaa myös ilmaantua tasapainovaikeuksia, erilaisia autonomisen hermoston häiriöitä: mm. ihon rasvoittumista, hikoilun lisääntymistä, asennon vaihdokseen liittyvää verenpaineen laskua, ummetusta ja virtsarakon toiminnan häiriöitä. Parkinsonin taudin yhteydessä voi esiintyä myös tiedollisten toimintojen ja tunne-elämän häiriöitä esimerkiksi tunneherkkyyden lisääntymistä, masennustaipumusta, aloitekyvyn heikkenemistä ja ajatusten hidastumista. Hallitsevina ovat kuitenkin liikuntakyvyn vaikeutumista aiheuttavat oireet.

Vapina eli treemori

Toispuoleinen vapina on ensimmäinen oire 70 %:lla. Vapina ilmaantuu usein ensin sormiin. Tyypillisimmin vapina alkaa toisesta kädestä ja leviää sitten kuukausien tai vuosien kuluessa samanpuoliseen alaraajaan, sitten toisen puolen raajoihin ja joskus leukaan ja kieleen. Toisen puolen raajat saattavat vapista enemmän koko taudin ajan.

Kaikilla vapinaa ei esiinny lainkaan. Jollakin se voi olla koko taudin ajan hyvin lievää ja ajoittaista. Vapina saattaa olla myös voimakasta ja voi joskus olla ainoa taudin aiheuttama todellinen haitta. Sairauden alkuvaiheessa vapina on ajoittaista ja ilmenee esimerkiksi jännittäessä tai hermostuessa kuten muihinkin sairauksiin liittyvä vapina. Vapina esiintyy tyypillisesti levossa, mutta häviää tai vaimenee tahdonalaisen liikesuorituksen yhteydessä. Lievän vapinan voi saada lakkaamaan tahdonalaisesti.

Vapina vaihtelee minuuttien ja tuntien aikana huomattavasti, ja on riippuvainen raajan asennosta. Stressi, hermostuminen ja uupumus pahentavat yleensä vapinaa.

Jäykkyys eli rigiditeetti

Parkinsonin taudissa lihanjänteisyys lisääntyy ja lihaksiin ilmaantuu jäykkyyttä. Liikkeen aikana sekä venyvät että supistuvat lihakset jännittyvät. Lihakset vastustavat tällöin liikettä joko tasaisesti, jolloin puhutaan lyijyputkijäykkyydestä tai epätasaisesti, portaittain, jolloin puhutaan hammasratasjäykkyydestä. Myös lihasten lepojänteys lisääntyy. Kun jäykkää lihasta jännitetään, jännittyvät myös sellaiset lihakset, jotka eivät osallistu liikkeeseen. Jäykkyys on voimakkaampaa vartaloa lähellä olevissa lihaksissa (esimerkiksi niska, olkapäät, lonkka) kuin ääreisosien lihaksissa (nilkka ja ranne). Muiden oireiden tapaan myös jäykkyys on yleensä voimakkaampaa sillä puolella, josta tauti on alkanut. Jäykkyyden huomaa esimerkiksi, kun pujottaa käsiään paidan tai takin hihoihin, kun taipuu panemaan kenkiä jalkoihinsa tai kun pesee selkäänsä.

Liikkeiden hitaus (bradykinesia)

Parkinsonin tautiin kuuluu aina liikkeiden hitautta, vaikka erot eri potilaiden välillä ovatkin huomattavia. Liikkeiden aloittaminen on normaalia hitaampaa. Aloittamisen jälkeen liike on normaalia hitaampi. Huomaamatta tapahtuvaa liikehdintää kuten käsien liikuttelua puhetta tehostamaan tai jalan nostamista istuen vuoron perään toisen päälle on Parkinsonin tautia sairastavalla vähemmän kuin muilla.

Usein sairastava valittaa lihasheikkoutta, mutta varsinaista heikkoutta ei voida todeta. Lihaheikkouden tunne johtuu siitä, että lihasten kyky suorittaa jatkuvia ja tiheästi toistuvia lihassupistuksia on heikentynyt. Näin ollen jaksottaisen liikesuorituksen automaattinen toteuttaminen käy vaikeaksi. Esimerkiksi kun kättä pannaan nopeasti vuoron perään nyrkkiin ja avataan, liike muuttuu kerta kerralta kankeammaksi. Hetkellisen voimaa vaativan lihasliikkeen suorittaminen kyllä onnistuu, mutta voiman ylläpitäminen ja liikkeen toistaminen ei onnistukaan yhtä helposti.

Hitaus ilmenee kävellessä myötäliikkeiden vaimentumisena tai puuttumisena: käsi tai kädet eivät heilahtele rennosti kävelyn tahtiin. Kasvojen lihasten hitaus saa kasvot näyttämään ilmeettömältä. Myös eri tunnetiloja kuvaava ilmehdintä on vähäistä. Se ei tietystikään tarkoita sitä, etteikö Parkinsonin tautia sairastava kokisi tunnetilojen vaihteluja kuten muutkin. Katse saattaa näyttää tuijottavalta, kun silmien räpyttely harvenee. Myös kielen ja nielun lihakset toimivat hitaammin ja kankeammin, mikä voi aiheuttaa puheen muuttumista hiljaisemmaksi, epäselvemmäksi ja vivahteettomaksi. Hienomotoriikka kömpelöityy, mikä näkyy esimerkiksi kirjoitusvaikeuksina tai napittamisen hankaloitumisena.

Lähde: Suomen Parkinson-liiton julkaisema Vastasairastuneen tietolehtinen 05.

Katso myös lisätietoa: http://infopark.cardiff.ac.uk/

Jaa artikkeli