Valtakunnallinen Parkinson- kelpo polku kävelytapahtuma järjestettiin

Suomessa lauantaina 24.9.2016

Kelpo hoitopolku -malli määrittelee suuntaviivat Parkinsonin taudin hyvään hoitoon. - Hyvä hoito annetaan oikeaan aikaan, oikeassa paikassa.

Lue lisää Kelpo polusta oheisesta linkistä:  Kelpo polku - oikea hoito oikeaan aikaan

Kävelytapahtumalla vahvistetaan Parkinsonin tautia sairastavien hoitopolkua lisäämällä tietoutta Parkinsonin taudista ja sen vaikutuksista sairastavien ja heidän perheidensä elämään.
Kelpo polku -kävelyn päätapahtuma järjestettiin Narinkkatorilla Helsingissä. Tilaisuudessa puhui kansanedustaja Sari Sarkomaa siitä, miten sote-uudistuksessa luodaan hyvän hoidon polkuja.
Yhdistykset ja kerhot järjestivät upeita esteettömiä kävelytapahtumia eri puolilla Suomea.
Tapahtuman suojelijana toimi Tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

 

Yhteistyössä:
     

 

Kuvia ja tunnelemia alueiden tapahtumista:

 

Helsingin Kelpo polulla koettiin yhteyttä käsi kädessä

 
Kelpo polku kehään sai tulla mukaan jokainen kokemaan yhteyttä ja vertaistukea käsi kädessä.  Seppo Nieminen, Siiri Meister, Eero Kaaleb, Hanna Mattila ja Karel Meister. Kaaleb ja Meisterit olivat Kelpo polku -tapahtuman vieraina Virosta.

 

“Odotuksemme Helsingin Kelpo polku -tapahtumasta Narinkkatorilla eivät ehkä kokonaan täyttyneet. Emme varmaankaan saaneet ääntämme kuuluviin niin kuin olimme suunnitelleet.”

Näin pohtii Parkinson-liiton Valtakunnallisen Kelpo polku päätilaisuuden yhteyshenkilö Ritva Stråhlmann, joka on myös Porvoon seudun Parkinson-kerhon puheenjohtaja.

“Tämä ajatus johtuu siitä, että emme uskaltaneet lähteä mielenosoittajien kanssa samoille kaduille rollaattorien ja pyörätuolien kanssa”, Ritva kertoo.

“Muuten kyllä pidin tilaisuutta onnistuneena ja lämminhenkisenä.”

“Osanottajamäärää en osaa arvioida, mutta me myimme 150 annosta hernekeittoa ja vähän enemmän räiskäleitä.”

“Se tilaisuus oli nyt meidän Parkinsonilaisten ja ystäviemme oma juttu, josta jäi kyllä hyvä mieli”, Ritva Stråhlmann toteaa.

NARINKKATORILLA SAATIIN SOVELTAVAA LIIKUNTAA

Ritva kertoo, että vaikkei Narinkkatorin Kelpo polku tapahtumasta tullutkaan ihan perinteistä kävelypäivää, niin soveltavaa liikuntaa siellä sai kuitenkin.

“Suuren mielenosoituksen tai useampienkin johdosta kävelyosuus tilaisuudesta jäi pois, mutta muu ohjelma meni suunnitelmien mukaan”, hän pohtii.

“Oli tietysti harmi, että näin kävi koska monet olivat varustautuneet sauvoilla ja rollaattorilla ja tulivat nimenomaan kävelemään.”

“Levottomuuksien pelko vähensi myös selvästi osanottajien määrää, moni ei uskaltanut lähteä liikenteeseen ollenkaan”, Ritva Stråhlmann arvioi.

 

Kansanedustaja Sari Sarkomaa puhui Kelpo polku -tapahtumassa. Parkinson-liiton järjestösuunnittelija Milla Roos. Sairaanhoitaja Sirpa Esa Meilahden poliklinikalta oli mukana kertomassa Parkinsonin taudista ja sen hoidosta.

 

LÄMMIN TUNNELMA, MUSIIKKIA, RUMPUJA JA TANSSIA

Narinkkatorin tunnelmasta Ritva kertoo, että se oli leppoisa ja rauhallinen, eikä minkäänlaista häiriötä ilmaantunut.

“Ihmiset keskustelivat ystäviensä kanssa nauttien samalla hernekeittoa ja räiskäleitä.”

“Osallistujat kävivät kuuntelemassa puheita ja osallistuivat fysioterapeutti Taina Piittisjärven ohjaamaan alkulämmittelyyn”, Ritva kertoo.

Valtakunnallisen Parkinson-liiton Kelpo polku  -päätapahtuman ohjelmasta nautti noin sata osallistujaa.

Narinkkatorille kokoontuneet ihmiset elivät ohjelmassa mukana ja myös osallistuivat siihen.

Yleisö kuunteli upean ja mukaansatempaavan Riskiryhmä-yhtyeen reipasta musiikkia innokkaasti taputtaen.

“Ihmiset ottivat myös osaa tanssinopettaja Tuomo Railon ja rumpalien tanssiohjelmaan”, Ritva Stråhlmann toteaa.

KÄSI KÄDESSÄ SUURESSA PIIRISSÄ

"Tanssiin mukaan lähteminen Narinkkatorilla loi tyytyväisen hymyn osallistujien huulille", Ritva sanoo huomanneensa.

“Varsinkin suuren piirin muodostaminen ja kädestä kiinni pitäminen loi ihanan yhdessäolohetken ja yhteenkuuluvuuden tunteen.”

“Tunnelma oli lämmin ja koskettavakin. Huivit ja lippikset sopivat hyvin tilaisuuteen.”

“Ne olivat kuin merkkinä siitä, että tämä on meidän yhteinen Parkinson-tapahtumamme”, Ritva Sråhlmann toteaa.

 

Inge Hallbäck kokeili tasapainoradalla fysioterapeuttiopiskelija Hennan ohjauksessa miltä tuntuu liikkua painot jalassa ja kädessä. Uudenmaan Parkinson-yhdistyksen puheenjohtaja Anneli Vuoristo-Salonen Parkinson-liiton puheenjohtaja Markku Partinen puolisonsa kanssa mukana tanssin pyörteissä.

 

VERTAISTUKEA UUSILLE YSTÄVILLE KESKUSTELUISSA

Ritva kertoo kerhon pöydän ääressä huomanneensa, että muutamat ihmiset jäivät vielä jatkamaan keskusteluja uusien vertaistensa kanssa, toisten jo lähtiessä kotiin päin.

“Aina on antoisaa kuunnella muiden kokemuksia ja myös kertoa omistaan, niistä voi olla hyötyä vaikkapa vastasairastuneelle, joka ei vielä tiedä mistä päin tietoa voi hankkia.”

Ritva Stråhlmann haluaa lausua parhaat kiitokset kaikille osanottajille, jäsenille ja ystäville sekä ahkerille auttajille.

“Te teitte tästä tapahtumasta onnistuneen”, hän painottaa.

“IHANAA, ETTÄ MEILLÄ ON TOINEN TOISEMME”

“Ystävällistä ja työssään viihtyvää, tehokasta keittiöhenkilökuntaa oli ilo katsella, te loitte kodikkaan lämpimän tunnelman, hieman koleasta säästä huolimatta”, Ritva jatkaa.

Hän haluaa tilaisuuden yhteyshenkilönä kiittää myös Helsingin kaupungin virkailijoita, jotka ystävällisesti neuvoivat erilaisten lupien hankinnoissa.

“Ihanaa, että meillä on toinen toisemme, yhdessä jaksamme paremmin. Kerätkäämme voimia kauniista ruskasta talven viimoja vastaan”, Ritva Stråhlmann toivottaa lopuksi jokaiselle Kelpo polulla mukana olleelle.

Sairaanhoitajiksi opiskelevat Anna Paajanen, Lea Rutherford ja Anna Ranta olivat opettajansa kanssa mukana tilaisuudessa omalla tehtäväpöydällä. Riskiryhmä-yhtye innosti yleisön mukaansatempaavalla esiintymisellään tanssiin ja taputuksiin.

 

Harry Torvinen

 

Tampereen Kelpo polulla oli tekemisen meininki

 
 
Tampereen Kelpo polku lähti Hämeenpuistosta   Osallistujia tapahtumassa oli noin 80

 

Tampereen Kelpo polun yhteyshenkilö Jukka Lehtonen on tyytyväinen. Tapahtuma on takana ja siitä on tullut pelkästään hyvää palautetta.

“Vaikka ilma oli hieman kolea, niin mukaan saatiin noin 80 osallistujaa”,  kertoo Tampereen Parkinson-yhdistyksen liikuntavastaava Jukka Lehtonen.

Hämeenpuistoon pystytetyn Kelpo polku -teltan luona kävi kuhina tapahtumapäivänä. Kymmenen ihmistä oli opastamassa paikalle saapuneita kävelijöitä, sekä kertomassa Parkinsonin taudista kiinnostuneille.

Jonkin verran tilaisuuteen vaikutti mielenosoitus, joka lähti samasta paikasta, mutta eri suuntaan. “Muutamat siihen osallistuneista kertoivat tulevansa myös meidän tapahtumaan jos ehtivät”, Jukka Lehtonen kertoo.

FYSIOTERAPIAN OPISKELIJAT INNOLLA MUKANA

Tampereen Kelpo polun suunnitteluun jo varhain mukaan tulleet fysioterapian opiskelijat olivat valmistelleet reitille kolme rastia, joissa he järjestivät ohjelmaa.

“Ensimmäisellä rastilla verryteltiin, seuraavalla oli pallon kanssa taiturointia ja tasapainottelua, kolmannella rentoutumista”, Jukka Lehtonen kertoo.

“Opiskelijat olivat aktiivisesti mukana koko ajan, lähtöteltalla he keskustelivat ja kehottivat ihmisiä kävelylle, lopussa he tulivat vielä Parkkispisteelle juttelemaan osallistujien kanssa.”

 

 
Tapahtuman yhteyshenkilö Jukka Lehtonen   Fysioterapian opiskelijat olivat suunnitelleet kolme rastia reitille

 

KELPO KESKUSTELUJA KELPO POLULLA

Hyviä keskusteluja Kelpo polulla käytiinkin. Jukka kertoo, että tilaisuudessa tavattiin jonkin aikaa Parkinsonin tautia sairastaneita, jotka eivät ole rohjenneet tulla mukaan toimintaan.

“Minäkin keskustelin parin ihmisen kanssa, jotka ovat sairastaneet vuoden pari Parkinsonin tautia ja kyselivät paljon, uskon heidän tulevan pian mukaan meidän tilaisuuksiin.”

“Kaikki osallistujat kävivät myös Parkkispisteellä, jossa meillä oli tarjoilua, keskusteluja ja myös lauluesitys kitaran säestyksellä”, Jukka Lehtonen kertoo.

SHAKKI-ILTAAN UUSI PELAAJA

Puhuttelevia keskusteluja oli tapahtuman aikana monia ja yksi niistä kosketti Jukka Lehtosta erityisen paljon.

“Tulin toimistolle vasta kolmen jälkeen Hämeenpuiston teltalta ja tapasin siellä ihmisen, joka oli ollut opettajana koulussa, jossa kirjoitin ylioppilaaksi.”

“Tämä henkilö oli tuntenut edesmenneen kouluni liikuntaohjaajan, joka sairasti Parkinsonin tautia ja toimi edeltäjänäni tässä liikuntavastaavan tehtävässä”, Jukka kertoo.

Siinä yhteydessä mies oli kertonut, että tämän kaveri on myös sairastunut Parkinsonin tautiin ja on erittäin innostunut shakinpelaaja.

“Minä kerroin, että meillä on myös shakki-iltoja ja olen varma keskustelun perusteella, että hän tulee mukaan shakkiryhmäämme”, Jukka toteaa.

ONNISTUMINEN VAATII TEKEMISEN MEININKIÄ

Tampereen Kelpo polku tapahtuman yhteyshenkilö ja liikuntavastaava Jukka Lehtonen painottaa sitä, ettei onnistunut tilaisuus tullut vahingossa.

“Oli tehtävä paljon pitkäjänteistä työtä ja monia iltoja istuttava yhdessä pohtimassa järjestelyjä”, hän kertoo. Mukana tilaisuutta valmistelevassa tiimissä olivat myös fysioterapian opiskelijat tai joku heistä.

“Aluksi meitä oli suunnittelussa mukana pieni ryhmä, joka opiskelijoiden mukaan tulon myötä kasvoi suureksi”, Jukka toteaa onnistumisen perustaksi.

“Ei tällainen onnistuminen tule sattumalta, kyllä siihen vaaditaan tekemisen meininkiä.”

 

 

 

Harry Torvinen

 

 

Kajaanissa tallattiin Kelpo polkua

 
Ministeri Pirkko Mattila oli mukana Kajaanin Kelpo polulla

Kainuun Parkinson-yhdistys järjesti savusaunallaan Petäisenniskassa presidentti Sauli Niinistön suojeleman valtakunnallisen Kelpo polku -kävelytapahtuman.

Tempauksen tarkoituksena on kiinnittää huomiota sairastuneiden hoitopolkuihin. Teemana on oikea hoito oikeaan aikaan oikeilla resursseilla. Tietoa lisäämällä parannetaan niin potilaiden kuin heidän läheistensäkin jokapäiväistä elämää. Ikääntymisen myötä pitkäaikaissairauksien arvioidaan kaksinkertaistuvan tulevien vuosien kuluessa, ja sen takia sairastuneiden itsehoitoon ja toimintakyvyn omatoimiseen ylläpitoon on ohjattava ja motivoitava.

Yhdistys Kainuussa kerhoineen ja tukiryhmineen on aktiivinen. Jäseniä on runsaat 200. Kävelytapahtuman ohjelmaa oli suunniteltu joukolla. Kävelyreittien ohella tarjottiin kävelysauvojen käytön opastusta. Askarteluun oli mahdollisuus osallistua, kransseja ja erilaisia koristeita sekä tauluja syntyi luonnosta kerätyistä materiaaleista ja kierrätystavaroista. Heittolajit olivat suosittuja miesten kisailuissa.

Tihkusateesta huolimatta päivän aikana kävijöitä oli noin 70. Savusaunan mukavuutta kokeili toistakymmentä kylpijää, joista jokeen pulahtamaan uskaltautui vain kolme henkilöä. Makkarat, kahvit ja mehut maistuivat useammalle.

Ministeri Pirkko Mattila yhdistyksen vieraana

Muhoksella asuva sosiaali- ja terveysministeri Mattila haluaa ajaa lähialueiden asioita ja olla viemässä niitä eteenpäin. Sosiaali- ja terveydenhuolto kuuluvat Mattilan tehtäväalueeseen. Järjestöjen, etenkin potilasjärjestöjen ja yhdistysten asia ja toiminta sulautuvat luontevasti keskusteluihin ja kiinnostavat. Mattila kyseli ja kuunteli tarkkaavaisesti Parkinson-yhdistyksen jäsenten huolia nykypäivän kiireisessä ja muutoksia täynnä olevassa arjessa.

Sote-uudistus on vielä kesken, joten aihe oli keskusteluissa varsin ajankohtainen. Erityisenä huolena on sotemenojen rahoitus, säästöt ja kuka kaiken maksaa. Moneenko kertaan veroja maksetaan. Toinen kainuulaisia puhuttava aihe on vakituisen neurologilääkärin puute. Oikea-aikainen ja asiantunteva hoito jää hieman vaillinaiseksi, vaikka sairaanhoitajat, kuntoutusohjaaja, toimintaterapeutti ja puheterapeutti tekevät oivallista työtä paikallisen sairaalan poliklinikalla. Kiitokset heille.

Mirjami Korhonen, tiedottaja

Kainuun Parkinson-yhdistys ry

 
   

Seinäjoen Kelpo polulta hyvää palautetta

 
Seinäjoen Kelpo polun osallistujia suosi hyvä sää

Etelä-Pohjanmaan Parkinson-yhdistyksen Kelpo polku -tapahtuma oli Seinäjoella ja kävelyreitti kulki Jouppilanvuoren luonnonkauniissa maisemissa. Tapahtuman avasi kansanedustaja Lasse Hautala. Mukana tapahtuman järjestämisessä olivat Seinäjoen ammattikorkeakoulun fysioterapiaopiskelijat.

Tapahtuman yhteyshenkilö Henna Ala-Risku kertoo, että päivä meni mukavasti. “Sää oli hieno, osallistujat pitivät fysioterapian opiskelijoiden infopisteistä ja muustakin ohjelmasta. Sain jo päivän tapahtumasta hyvää palautetta”, Henna Ala-Risku kertoo.

Jouppilanvuoren esteetöntä kuntorataa kulki päivän aikana runsaasti osallistujia. “Kahvia ja munkkeja meni yli sata annosta, joten arvioisin mukana olleen noin sata kävelijää", toteaa Markku Suolahti Etelä-Pohjanmaan Parkinson-yhdistyksestä. 

 
   
Kansanedustaja Lasse Hautala avasi tilaisuuden Seinäjoen Kelpo polulla oli noin sata osallistujaa

 

   
     

Kiuruvedellä kerrottiin kuulumiset Kelpo polulla

   

Kiuruveden Parkinson-kerho järjesti Kelpo polku-tapahtuman yhdessä Vammaisneuvoston, kaupungin liikuntatoimen ja Kiuruveden Voimistelijoide U-killan kanssa.

Kelpo polku-tapahtuma onnistuikin hienosti, kun sadekin taukosi tapahtuman ajaksi. Päivän aikana kierrettiin tartan-rataa, pelattiin mölkkyä, nännikumin heittoa ja etsittiin rasteja.

Evääksi syötiin grillimakkaraa, juotiin pullakahvia ja ennenkaikkea saatiin vaihtaa kuulumisia. Sää oli konstikas ja päällekkäisiä tapahtumiakin riitti, siitä huolimatta paikalla oli noin seitsemänkymmentä innokasta osallistujaa.

Lämmin kiitos mukanaolijoille ja kaikille tapahtuman avustajille!

Terveisin kerhon vetäjä Marja Partanen

   
   
Päivän aikana liikuttiin, pelattiin, juteltiin ja syötiin eväitä Kalevi Huttunen ja Eino Toivanen Kiuruvedeltä    
   

Rauman Kelpo polulla kerrottiin Parkinsonin taudista

 

Rauman kelpo polku-tapahtuma oli hyvin järjestetty ja valmistelevat työt oli huolella tehty, kiitos hyvän ja kokeneen tiimin.

Tapahtuman avasi Rauman Seudun Parkinson ry:n puheenjohtaja Armi Rajala. Tämän jälkeen Rauman tapahtuman suojelijaksi lupautunut kansanedustaja Kristiina Salonen piti lyhyen puheen.

Tilaisuuteen osallistujia oli noin 50 henkilöä. Rauman kaupungin liikunnanohjaaja Kimmo Kouru veti alkulämmittelyn ja neuvoi sauvakävelytekniikassa.

Kelpo polku kävelylle lähdettiin yhteislähtönä. Lyhyemmällä reitillä oli luontopolku-tietokilpailu, jonka paras tietäjä palkittiin.

Tapahtumassa jaettiin Parkinsonin taudista kertovia erilaisia esitteitä. Myynnissä oli pannukakkua, kahvia, mehua, pullaa ja Kivikylän lahjoittamaa grillimakkaraa.

Jouni Valovuo

   
Armi Rajala ja kansanedustaja Kristiina Salonen Tilaisuuteen osallistui noin 50 henkilöä

 

 

Jämsän Kelpo polulla oli hauskaa

 

Lauantaiaamu valkeni harmaana, raskaiden pilvien peittämä taivas. Ei onneksi satanut. Tilaisuuden alun lähestyessä pilviverho alkoi rakoilla, mutta aurinkoa ei näkynyt. Tapahtuman paikan Paunun koulun aulassa ja pihamaalla oli iloinen puheensorina ja innostuneita kävelijöitä, kyseltiin karttoja ja ohjeita.

Kello 12.00 kerhon puheenjohtaja avasi tapahtuman ja kertoi muutamalla sanalla kävelyn tarkoituksesta sekä tavoitteesta. Neurologian fysioterapiaan erikoistunut Maarit Kerkkonen kertoi Parkinsonin taudista sairautena ja siitä, mitä se aiheuttaa potilaalle, omaisille ja ympäristölle.

Maarit Hantula ja hänen siskonsa Päivi Pitkänen olivat rakentaneet isänsä Paulin kanssa meille rastireitit, joissa oli toiminnallisia tehtäviä sekä tietoon pohjautuvia vaihtoehtokysymyksiä. Rasteja oli 11 kpl. Maarit ja Päivi ohjasivat sanallisesti kävelijöitä ja jakoivat kartat.

Kaupungin liikunnanohjaaja Tommi Kuronen oli paikalla harjoittelija Elisan kanssa. Tommi ohjasi alku- ja loppuvenyttelyt. Kaupunki oli antanut Paunun koulun tiloja aulan ja pienoiskeittiön tilaisuuden käyttöön korvauksetta.

MONIPUOLINEN OHEISOHJELMA

Kävelijät lähtivät innolla matkaan. Toiminnallisilla rasteilla hyödynnettiin ja samalla ohjattiin käyttämään koulujen kentillä olevia kuntolaitteita, nehän ovat meidän kaikkien vapaasti käytettävissä.

Vinkkilapuilla ohjaajat opastivat kävelijöitä. Oli kiipeilyä, tasapainoilua, roikkumista ja astelua. Yhdellä rastilla sai tutustua frisbeegolfiin. Urheilukentällä oli erikokoisia esteitä ylitettävänä, kantapäillä kävelyä, kiemurtelua, renkaalta renkaalle kävelyä, pallottelua, kuljettamista, pompottelua, sankoon heittämistä ym.

Viimeisellä rastilla sai kokeilla erilaisia telineitä. Koulun sisäpihalta löytyy pienoiskasvimaa ja kävelijöiden tuli tunnistaa sieltä mahdollisimman monta kasvia. Tietokysymyksiä oli erilaisia, esim. kuljettujen rappusten lukumäärän veikkausta, ilmansuunnan määrittelyä ja oheisen joen vedenpinnan korkeuden arvioimista merenpinnasta. Lisäksi kysyttiin Jämsän Parkinson-kerhon kokoontumisesta ja Parkinsonin taudista.

Oheisohjelmana oli boccian peluuta ja arpojen myyntiä. Marttojen järjestämästä puffetista sai kahvia ja makkaraa. Tuoton Martat lahjoittivat Jämsän Parkinson-kerholle.  Apuna oli myös AOJ:stä kolme oppilasta.  

YMMÄRRÄMMEKÖ MONIPUOLISEN LIIKUNNAN MERKITYKSEN?

Jämsän Kelpo polku keräsi 42 osallistujaa. Heistä 32 käveli toisen reiteistä.  Puolet osallistujista kiersi lyhyemmän noin 700m radan, ja puolet noin kahden kilometrin mittaisen. Kävelty määrä oli yhteensä 43,5 km. Kelpo polun nuorimmat kävelijät olivat viisivuotiaita ja vanhimmat yli 80. Tilaisuuden kuvaajana toimi Veikko Saraste.

Olen keväällä kirjoittanut innoissani, että miten nyt tempaistaan ja saadaan 100 ihmistä mukaan. Kävelijöiden määrä oli sama kuin edellisellä kerralla, kilometrejä tuli hieman vähemmän, mutta nyt tulleen palautteen mukaan reitit olivat mielekkäämpiä. Olemme tyytyväisiä päivään. Hauskaa oli! Kerholaisia olisi mielestäni voinut olla enemmänkin mukana tapahtumassa. Mietin, että ymmärrämmekö sittenkään riittävästi monipuolisen liikunnan merkityksen?

Syysterveisin Riitta Närhi

   

 

 
   

Mikkelin Kelpo polku oli hyvän mielen tapahtuma

 

Valtakunnallista Kelpo polku -kävelytapahtumaa vietettiin Mikkelissä Estery-talon pihapiirissä. Kävelyreittejä oli kaksi, joista pidempi noin 2 kilometrin mittainen lenkki vei kävelijöitä Pankalammen maastoon ja lyhyempi lenkki kiersi korttelin ympäri ilman teiden ylityksiä n.  0,8 km.

Tapahtuma alkoi kerhon puheenjohtajan Aino Kaurasen tervehdyksellä ja tapahtuman avasi Etelä-Savon sairaanhoitopiirin kuntoutusohjaaja Satu Kämäräinen. Varsinaiselle kävelylle lähdettiin Etelä-Savon Liikunta Ry:n Liisa Haikosen reippaan alkuverryttelyn jälkeen. Sääennuste piti meitä jännityksessä ja yön yli jatkunut tihkusade varmaan sai monen aamulla jatkamaan uniaan ulos vilkaistuaan.  Sää ei meitä kuitenkaan lamaannuttanut ja porukkaa paikalla oli ainakin 60.

Pihalla heitettiin tikkaa, tarkkuus-frisbeetä ja tarjolla oli Estery-talon pelejä ajanvietteeksi.  Villalangasta neulottu vanua sisältävä pallo on mainio liikuttaja monine mahdollisuuksineen.  Lisäksi karaokea laulettiin koko päivä ja info-pisteestä sai oppaita ja tietoa kerhosta ja taudista. Tarjolla oli maksutta keittoa, pullaa, kahvia ja herkkuja!  Arpajaiset oli ainoa kuluerä kävijöille.

Paikalla oli hyvinvointikouluttaja Annika Schauman esittelemässä palveluitaan.  Hieronta-lahjakortti arvottiin kävijöiden kesken. Yhteistyössä HyMy-projektin, Mikkelin seudun Sydänyhdistys ry:n, Viadia y:n, Estery ry:n ja EsLi ry:n kanssa me teimme sen, unohtamatta liitosta ja yksityisiltä saamaamme tukea. Kaikilla näytti olevan mukavaa ja niin oli myös tapahtuman järjestäjillä, jokainen tuntui löytävän tapahtumasta jotakin kotiin vietävää arpajaisvoiton lisäksi.

Mikkelin seudun Parkinson -kerhon sihteeri

Kaija Ikonen

 

Letkeää tunnelmaa, yhdessä tekemistä ja vertaistukea

Syyskuun 24 päivä järjestetty Kelpo Polku -kävelytapahtuma Estery -talolla ja sen ympäristössä onnistui hyvin ja tunnelma oli letkeän rento! Osallistujissa oli paljon Mikkelin Seudun Parkinson -kerhon väkeä ja heidän omaisiaan. Joitain myös ihan uusia kävijöitä tavoitettiin. Suuri kiitos kaikille kävijöille ja yhteistyökumppaneille, Mikkelin Seudun Sydänyhdistys, ESli ja ViaDia.

Kuntoutusohjaaja Satu Kämäräinen ja Mikkelin Seudun Parkinson -kerhon pj Aino Kauranen avasivat tapahtuman ja toivottivat kaikki lämpimästi tervetulleeksi. Puheissa kannustettiin liikkeeseen ja liikuntaan, tärkeänä osana Parkinson -sairauden hoidossa. Liike on lääke kokonaisvaltaisesti.

ESlin eli Etelä-Savon Liikunnan ohjaajaa piti alkulämmittelyn sekä ohjasi pidemmän lenkin kävelylle. Lenkin jälkeen kävijät pääsivät nauttimaan muusta ohjelmasta ja pitivät kovasti, että lenkin jälkeen oli mahdollisuus nauttia ruokaa ja kahvia. Huikean hienot arpajaiset olivat erittäin suositut ja arpajaisten kasaamiseen oli Mikkelin Seudun Parkison -kerho nähnyt kovasti vaivaa.

Talossa sisällä tapahtunut karaoke oli myös suosittu ja tanssiksikin pistettiin musiikin tahtiin. Estery -talon pihalla saattoi heittää tikkaa, ja paikalla oli Via Dian soppatykki, joka tarjoili kävijöille hernekeittoa koko tapahtuman ajan. Teltta ja pihakalusteet mahdollistivat ruokailun myös pihalla, kahvit tarjottiin kävijöille sisällä. Mikkelin Seudun Parkinson -kerho tarjosi nämä syömiset ja juomiset kävijöille maksutta. 

Ennen kaikkea tapahtuma kannusti liikkumiseen, yhdessäoloon ja yhdessä tekemiseen hyvässä hengessä. Mikkelin Seudun Sydänyhdistyksen väkeä oli mukana kävelyillä vertaistukena ja huolehtimassa, että kaikilla kävelijöillä sujuu hyvin. Uskomme, että tämä tempus sai taas tukea ja voimaa hyvän hoitopolun eteen. Oli ilo olla mukana tekemässä tapahtumaa Hyvinvoinnin virtaa Mikkelissä -hankkeen ja Esteryn näkökulmasta. Näin edistimme lisäksi porukalla hienosti Liikkuva Mikkeli ja Liikkumisen Unelmavuosi -teemaa!

Tapahtuma tavoitti 65 kävijää ja korosti sitä miten yhdessä kokoontumalla voidaan saada iloista liikettä aikaan ja hyvän asian puolesta. Yhdessä tekeminen oli vertaistukea. Ja se, että jokainen pystyi kantamaan kortensa kekoon, loi upeasti yhteisöllisyyttä. Samalla kävijät pystyivät tapaamaan toisiaan saman asian äärelle kokoontuen. On tärkeää myös näyttää, että kyllä pienikin paikallinen toiminta ponnistaa ja pystyy hyvään yhteistyöhön toisten kanssa.

 

Heidi Aska-Randelin

Projektivastaava

ESTERY HyMy -hanke

   

 

 

Turun Kelpo polkua askellettiin vertaisten ja ystävien seurassa

 

Parkinsonin tautia viitisen vuotta sairastanut Hannele Vasama (vas.) kurvaili MS-tautia sairastavan ystävänsä Terttu Topulin kanssa sähkömopolla Kelpo polulla.

Työkalu- ja tarvikemyyntiin erikoistunut Würth oli lahjoittanut kaikille loimaalaisille tuubihuivin. Ryhmän vetäjä Heikki Kuivamäki oikealla, Taina Kuivamäki viides oikealta.

Silmänruokaa Kelpo polulla kulkijoille tarjosivat kesän viimeiset kukkijat. 

Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa mutkitellut Turun Parkinson-yhdistyksen Kelpo polku tarjosi  askeltamisen lisäksi osallistujille mielenravinnoksi syysväreissä hehkuvan luonnon lumoa. Päävastuun järjestelyistä kantoivat Turun yhdistyksen sihteeri Leena Kauppinen ja alkulämmittelyn osallistujille vetänyt yhdistyksen liikuntavastaava Anneli Salonen.

Kelpo polku -kävelyn tarkoituksena oli Parkinsonin tautia sairastavien hyvän hoitopolun vahvistamisen ohella tietoisuuden lisääminen liikunnan merkityksestä tärkeänä osana taudin hoitoa.

Vähän yli neljä vuotta Parkinsonin tautia sairastaneelle Leenalle kävely osa jokapäiväistä itsehoitoa. ”Sairastan myös nivelrikkoa, jonka hoidossa säännöllisellä liikunnalla on yhtä tärkeä osa kuin Parkinsonin taudissakin”, kertoo Leena, joka Parkinson-yhdistyksen toiminnan lisäksi hoitaa liikkuvuuttaan Nivelyhdistyksen niveljoogassa ja kuntosaliryhmässä.

Leena on ollut iloisesti yllättynyt Turun Parkinson-yhdistyksen tänä syksynä käynnistyneen Parkinson-jumpan suosiosta. ”Fysioterapeutin ohjaaman jumppamme Ruusukorttelin hyvinvointikeskuksessa kiinnostaa myös monia miehiä. Lisäksi meillä on pelkkistä, pukkaa ja allasjumppa Suvituulessa”, kertoo Leena yhdistyksensä viikoittaisesta liikuntatoiminnasta.

Kelpo polku hyvien hoitoprosessien tukena

Liikuntavastaava Anneli Salonen lämmitti osallistujat Kelpo polulle.

Kelpo polulla asteli myös vuoden 2016 Parkinsonhoitajaksi valitun Terjo Huuhtasen, joka oli tuonut tapahtumaan koko perheensä. Terjo Huuhtanen on yksi niistä työryhmän jäsenistä, joiden asiantuntemuksen pohjalta on rakentunut Kelpo polku -hoitomalli. Nyt tätä mallia ovat Parkinson-liiton kanssa vakiinnuttamassa vallitsevaksi hoitokäytännöksi kaikkialla Suomessa AbbVie, Tehy ja Lääkäriliitto. Tavoitteena on Parkinsonin tautia sairastavien asiantuntevan ja oikea-aikaisen hoidon turvaamien asuinpaikkakunnasta riippumatta.

”Olemme parhaillaan käynnistämässä hoitaja-vastaanottoja Turun yliopistollisen keskussairaalan neurologian poliklinikalla”, kertoo Terjo Huuhtanen.

”Uudistuksen soveltaminen paperilta käytäntöön vaatii paljon miettimistä hoitohenkilökunnalta, koska työntekijöitä ei saada lisää. Tunne siitä, että nyt voimme itse vaikuttaa tulevaan toimintamalliin, antaa kuitenkin voimaa. Parkinsonpotilaiden hyvän hoidon varmistamisessa Kelpo Polku-mallinnuksen hyödyntäminen on meille avuksi uusia prosesseja mietittäessä. Asiat ovat hoituneet hyvin aikaisemminkin, nyt toivoaksemme vieläkin paremmin hoitajien ja neurologien tiivistyvän yhteistyön ansiosta.” 

Loimaan Parkinson-kerho menossa mukana

Loimaan Parkinson-kerho osallistui Turun tapahtumaan 13 osallistujan voimin. Ryhmän vetäjänä toimi Loimaan seudun Parkinson-kerhon puheenjohtaja Heikki Kuivamäki yhdessä Parkinsonin tautia sairastavan vaimonsa Tainan kanssa.

”Taina on kerhomme sihteeri ja olemme kumpikin liiton kouluttamia vertaistukihenkilöitä; Taina sairastavien vertaisena, minä omaisten”, kertoo Heikki, joka vaimonsa kanssa on osallistunut moniin liiton järjestämiin koulutuksiin ja yhteistapaamisiin sopeutumisvalmennuskurssien ohella.

Loimaan kerhoon kuuluu 70 jäsentä. Kuukausikokousten lisäksi kerholla on kerran viikossa vesijumppa Sydän-yhdistyksen kanssa. Liikunnan merkityksen omassa elämässään Kuivamäet ovat sisäistäneet erittäin hyvin.

”Liikunta vaikuttaa fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin, ja liikkua kannattaa aina, jokainen omien voimien ja kykyjen mukaan. Vähäisestäkin liikunnasta on hyötyä. Sängyn pohjalle ei kunnon heiketessä kenenkään kannattaisi jäädä”, sanoo kaksi kertaa viikossa lentopalloa pelaava Heikki.

”Kun minä pelaan omissa porukoissa, Taina käy kuntosalilla, sillä hän tietää hyvin, että omatoimisuuden ja liikkuvuuden säilyttäminen on tautia sairastavan elämässä oleellinen asia.”

Vanhassa Perttulan alakoulussa Ypäjällä asuvat Kuivamäet ovat olleet erittäin tyytyväisiä kuntansa tarjoamiin sosiaali- ja terveyspalveluihin.

”Asumme 2500 asukkaan kunnassa. Taina saa käydä tutun neurologin vastaanotolla puolivuosittain. Myös lääkäri- ja hammaslääkäripalveluja saamme hyvin. Toivottavasti soteratkaisut eivät muuta vallitsevaa tilannetta”, sanoo Heikki.

Kukkaloiston keskellä sähkömopolla, pyörätuolilla, rollaattorilla ja kävelykepein

Neurologi Kirsti Martikainen (oik.) jakoi osallistujille tapahtuman oheistuotteita.

Sairauden aiheuttamat liikkumisvaikeudet eivät ole osallistumisen este, kun asenne on kohdallaan. Tämän osoittivat Turun Kelpo polku -kävelyyn sähkömopolla, rollaattorilla ja pyörätuolilla saapuneet osallistujat.

Yksi apuvälineisiin tukeutuvista tapahtuman osallistujista oli turkulainen lintuharrastaja Hannu Velmala, joka v. 2015 tehdyn lonkkaleikkauksen jälkeen on käyttänyt tasapainonsa varmistamisessa kävelysauvoja.

”Kelpo polun reitti on minulle erittäin tuttu. Kuljen näillä samoilla poluilla huhtikuun alusta lähtien joka päivä noin 4–5 tunnin ajan lintuhavaintoja tehden.  Kävelysauvat lisäävät turvallisuuden tunnetta, sillä verenpaineeni on alhainen ja tasapaino huono. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen siihen, että pystyn edelleen Parkinsonin tautia sairastavana ja kahden lonkkaleikkauksen jälkeen harrastamaan lempilajiani”, toteaa Hannu, jonka Bongariliitto valitsi v. 1994 lintubongariksi.

Yhdeksi hyväksi kuntoutumismuodoksi kerrostalon viidennessä kerroksessa asuva Hannu havaitsi lonkkaleikkauksen jälkeen porraskävelyn. ”Ennätykseni tein 11.1. Kävelin tuona päivänä 111 kerrosväliä. Aikaa kului 2,5 tuntia ja pidin suorituksen aikana myös muutamia taukoja”, kertoo Hannu.

Kun maa jäätyy ja kävelysauvoilla kulkeminen muuttuu ulkona turvattomaksi, Hannu palaa jalkojensa lihasvoiman säilyttääkseen taas hyväksi havaittuun kerroskävelyyn.

Hannele Vasaman ja Terttu Topulin kulkupelinä Kelpo polulla oli sähkömopo.

”Suuri taksi tilattiin, että sähkömopot ja avustajamme mahtuvat matkaan”, kertoo Hannele, joka oli välittänyt kävelytapahtuman haastetta myös lietolaisille tuttavilleen.

Sähkömopon apuvälineekseen Hannele sai viime keväänä, kun Parkinsonin taudin eteneminen alkoi aiheuttaa toimintakyvyn vaihteluja ja haitata kävelemistä. Tertulla kokemusta sähkömoposta on jo pidemmältä ajalta.

”Liedossa sähkömopolla on helppo liikkua, kuten myös rollaattorilla ja pyörätuolilla, sillä luiskia on hyvin asennettu paikkoihin, joita ihmiset käyttävät asioidessaan”, kertoo Hannele.

Hannele ja Terttu ovat molemmat tehneet työuran yksityisyrittäjinä, ja heidän ystävyytensä juontuukin jo 30 vuoden takaa.  Nyt ystävykset toimivat neurologisia sairauksia sairastavien vertaistukiryhmässä, jossa Parkinson- ja MS-tautia sairastavien lisäksi mukana myös epilepsiaa ja Huntingtonin tautia sairastavia.

”Terttu toimii vetäjänä, minä apuvetäjänä. Ilmaiset tilat olemme saaneet Mehiläisen, Liedon kunnan ja seurakunnan yhteisestä Ruska-palvelukeskuksesta”, kertoo Hannele.

Teksti: Arja Pasila

Kuvat: Riitta Liede

 

Jyväskylän Kelpo polulla kierrettiin kaunista Jyväsjärven lahtea

 
Tapahtuman avasi Jyväskylän kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja Jaakko Selin Kelpo polku -tapahtuman yhteydessä järjestettiin puhallustikkakilpailu Sää suosi mukana olleita, jotka kiersivät ryhmissä kaunista Jyväsjärven lahtea

Kelpo polku -tapahtumassa oli Jyväskylässä yli 30 osallistujaa. Sääkin suosi mukana olleita, jotka kiersivät ryhmissä kaunista Jyväsjärven lahtea. Lenkin päätteeksi oli tarjolla kuumaa makkaraa ja mehua. 

Tapahtuman avasi Jyväskylän kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja Jaakko Selin, joka kehotti tutustumaan ja antamaan palautetta ensi keväänä avattavasta Jyväsjärven rantaraitin kiertävästä kuntoreitistä. Reitille kaupunki rakentaa erilaisia "kuntopisteitä"; laitteita, jotka on tarkoitettu mahdollisimman laajalle käyttäjäkunnalle (ns. terveille ja eriasteisille vammaisille). 

Jyväskylän tapahtuman yhteydessä järjestettiin puhallustikkakilpailu, johon oli haastettu muitakin NV-yhdistyksiä. Kutsua noudatti Epilepsia-yhdistys, joka sijoittui oman yhdistyksemme 1- ja 2-joukkueiden jälkeen kolmanneksi.

Kelpo polku -tapahtuman yhteistyökumppaneista Key-Poin Oy oli esittelemässä tuotteitaan.

Puitteiden ja järjestelyiden osalta tapahtuma oli onnistunut. Mediaa asia ei tuntunut kiinnostavan, vaikka aineistoa toimitettiin hyvissä ajoin ja soiteltiinkin perään. Mutta seuraavalla kerralla olemme taas entistä innokkaampana mukana.

Toivotan kaikille miellyttävää ruska-aikaa ja työn iloa.

Keski-Suomen Parkinson-yhdistys ry:n puheenjohtaja Markku Terva-aho

 
   

Kelpo polku kemiläisten olohuoneessa

 

Perämeren ranta-aluetta kutsutaan kesäisin kemiläisten olohuoneeksi. Tuo luonnonkaunis alue sai olla Kemin Parkinson-kerhon järjestämän Kelpo polku tapahtuman näyttämönä. 

Noin kahden kilometrin mittaisella reitillä oli seitsemän kulkijaa. Kauniit merimaisemat ruokkivat osallistujien silmiä ja keskustelut mieltä, pursiseuran rannalla sai kehokin osansa. Makkarat paistettiin merellisissä tunnelmissa nuotiolla.

Maisemat ja kanssakulkijat tekivät päivästä antoisan. Vaikka pohjoisen merituuli puhalteli viileitä syksyn säveliä, oli nuotiolla lämmin tunnelma ja mukava olla yhdessä.

Kemin Parkinson-kerhon yhteyshenkilö Liisa Kauppi

 
   

Varkauden Kelpo polulla kuljettiin sateellakin innolla

 
Varkauden kerhon pj. Jorma Sareskivi ja Kari Rajamäki(sininen takki), joka puhaltaa paperipussilla lähtöpamauksen. Innokkaita osallistujia oli sateesta huolimatta 21 Kari Rajamäki oli mukana kävelyllä

 

Varkaudessa Kelpo polun avauksen suoritti Kaupungin valtuuston puheenjohtaja Kari Rajamäki, jonka jälkeen siirryttiin iloisesti kävellen ja pyörätuolilla rullaten Senioripuistoon 21 henkilön joukkona.

Reittinä oli Taulumäen tori – Hokankatu – Huruslahdenranta - Senioripuisto.

Varkauden Taulumäen torille oli saapunut sateisesta säästä huolimatta yli 20 innokasta kävelijää. Tilaisuuden lähtölaukauksen suoritti Varkauden kaupunginvaltuusto puheenjohtaja, entinen sisäasiainministeri Kari Rajamäki.

Hän on nykyään valmistelemassa sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistusta Posote- hankkeen kautta.

Rajamäki oli oiva valinta Kelpo polku kävelyn lähettäjänä, onhan hän tehnyt kansanterveystyön suunnittelun ja päätöksenteon parissa töitä jo 44 vuotta.

Kari Rajamäki kertoi ajavansa Varkauden mallia Posote – hankkeessa eli pienen paikkakunnan mahdollisuutta toteuttaa toimivia sairaalapalveluja ”lähellä ihmistä hoito turvataan”.  

Hän korosti myös järjestötyön merkitystä kansalaisen hyvinvoinnissa ja jatkossa enemmänkin ennaltaehkäisevän työn sekä jälkihoidon parissa.

Rajamäki kertoi olleensa 30 vuotta paikallisen Sydänyhdistyksen veturina ja osaa sanoa, että ”ihmisten vertaistuki on tärkeämpää kuin hoito”.

Kari Rajamäki lähetti kävelijät matkaan sanoen, että ”yhteisen tekemisen hetki on nyt kävellen” ja paperipussin poksahdus lähetti osallistujat matkaan.

Varkauden Kelpo polku kävely kulki torilta rantaa kohden (n.1 km) päätyen Senioripuistoon, jossa mehun ja keksin voimalla sai kokeilla puiston moninaisia laitteita. Puistossa kilpailtiin vielä keihäänheitossa ja Annukka Tuovinen veti taukojumpan.

Vaikka sää oli epävarma, se ei haitannut tunnelmaa, joka oli pienestä joukosta huolimatta lämpöinen.

 

Senioripuiston rannassa oli keihäänheittoa puisilla grillitikuilla  Kari Rajamäki kertoi oppineensa, että ”ihmisten vertaistuki on tärkeämpää kuin hoito”.  Senioripuistosa sai mehun ja keksin voimalla kokeilla monenlaisia laitteita

 

Jorma Sareskivi  ja Paula Sareskivi 

Varkauden Seudun Parkinson-kerho

 

Kankaanpään Kelpo polulla nautittiin myös nuotion lämmöstä ja hanurimusiikista

 
Maastossa olevassa kodassa nautittiin nuotion lämmöstä ja hanurimusiikista Kauko ja Liisa Juhantalo viihtyivät myös nuotiolla Tapahtuma keräsi kaikkiaan viitisenkymmentä osallistujaa

 

Kankaanpään Kelpo polku -tapahtuma alkoi kahvituksella ja mahdollisuudella tutustua järjestöjen esittelypöytiin sekä osallistua pika-arpajaisiin.

Kahvien jälkeen kokoonnuttiin auditorioon, jossa saatiin kuulla kaupunginjohtaja Mika Hatanpään ja kansanedustaja Kauko Juhantalon puheenvuorot.

Kaupunginjohtajan puheenvuoron jälkeen oli läsnäolijoilla mahdollisuus kysyä kaupungin tulevista päätöksistä, esiin nousikin muun muassa liikuntakeskuksen peruskorjaus ja senioripuiston rakentaminen.

Kauko ja Liisa Juhantalo viihtyivät myös kelpo lenkkipoluille lähteneiden kanssa nuotiolla.

Tapahtuma keräsi kaikkiaan viitisenkymmentä osallistujaa.

Maastossa olevassa kodassa nautittiin nuotion lämmöstä ja hanurimusiikista.

Paikallisuus näkyi myös lähiruokatarjoiluissa, omasta pitäjästä makkaraa ja mehua.

Luonnon helmassa järjestettiin lämminhenkinen tikkakisa ja hanurimusiikin tahtiin laitettiin myös jalalla koreasti.

Paikallisuus näkyi myös lähiruokatarjoiluissa, omasta pitäjästä makkaraa ja mehua Hanurimusiikin tahtiin laitettiin myös jalalla koreasti Hanurimusiikki soi nuotiolla

 

Raportin laati:

Jaakko Viitala

Toiminnanjohtaja

Kankaanpään seudun vammaisjärjestöt KaSeVa ry

Torikatu 9, 38700 Kankaanpää

p. 040 7717425

www.kasevary.fi

Kaikki valokuvat:

Kankaanpään Valokuvaamo

Tapahtuman järjestämistä tukivat:

Kuntoutuskeskus Kankaanpää

Kankaanpään kaupunki

Satamotors

Isovarvas

Kankaanpään Laki ja Kiinteistö

Kankaanpään Tilipalvelu Oy

Juhlatila Artelli 

 

 

 

 

Joensuun Kelpo polun ohjelmassa oli kävelyn lisäksi lavista

 

 

Joensuun Kelpo Polku tapahtuma onnistui hienosti.  Paikalla oli vajaat 40 kävelijää ja sää aurinkoisen lämmin.

Tilaisuudessa olivat mukana myös kansanedustajat Riitta Myller ja Merja Mäkisalo-Ropponen.

Haastattelin tilaisuuden alussa kansanedustajia, jonka jälkeen oli vuorossa lämmittelyjumppa.

Joensuun Kelpo polun ohjelmassa oli kävelyn lisäksi lavista, eli lavatanssijumppaa. Oheislajeina oli mölkkyä ja tarkkuusheittoa.

 

Yhteyshenkilö: Seija-Liisa Neuvonen

Joensuun Parkinson-Yhdistys ry

 

 

 

Lähihoitajaopiskelijat vetivät Lappeenrannan Kelpo polulla taukojumpan

 

Lappeenrannan Kelpo polku tapahtumassa oli 29 osallistujaa. Sateinen sää ilmeisesti verotti joukkoa, sillä ilmoittautuneita oli kolmannes enemmän.

Mukana tilaisuudessa oli myös 6 lähihoitajaopiskelijaa, jotka vetivät matkan varrella tilaisuuteen osallistuneille taukojumpan.

Oheisohjelmana oli mölkkyä, joka innostikin mukaan useita pelaajia. Lopuksi nautimme Marjolassa maittavan keittolounaan.

 

Kiitokset syysterveisin kaikille osanottajille, toivoo liikuntavastaava Timo Kouvo

Lappeenrannan Parkinson-yhdistys ry

 

 

Savonlinnan Kelpo polulla mukana ihmisiä, jotka eivät tavallisesti käy kerhossa

 

Savonlinnan Kelpo polun osallistujamäärä oli 32 henkilöä.  Reitti lähti kauppatorin kellon luota ja kulki väliä: – Tallisaari – Kalkkiuuninniemi – Kasinonsaari - Kauppatorin kello.

Oheisohjelmana tapahtumassa oli alkujumppa jonka pitivät ammattikorkeakoulun fysioterapian opiskelijat. He toimivat myös matkalla reittiavustajina.

Sää oli suhteellisen kaunis, vaikka alussa sade uhkasikin. Kävelyn jälkeen oli tarjolla mehua, karkkeja ja avainnauhojen jako.

Iloksemme saimme Kelpo polulle mukaan myös ihmisiä, jotka eivät tavallisesti käy kerhossa.

 

Vastuuhenkilönä tapahtumassa oli Savonlinnan Seudun Parkinson-kerhon vetäjä Seppo Räisänen.

 

   
 

Parikkalan seudun Kelpo polulla iloinen tunnelma

 

Parikkalan seudun Parkinson-kerhon Kelpo polku tapahtuma sujui onnistuneesti. Jo aikaisin kesällä keskustelin erään kerholaisen kanssa tästä tapahtumasta ja samalla päätimme kokeilla saammeko muut kerholaiset innostumaan mukaan.

Vaihtelevan oman kuntoni tuntien päätin, että nyt on aika toimia. Parkinsonin oireetkin unohtuivat, kun sain vielä pari ystävääni innostumaan yhteisestä asiasta. Homma alkoi edetä ja saimme myös kiitettävästi apua järjestelyissä Kuntohoitola Mäkelästä.

Fysioterapeutti Minna Mäkelä hoiteli juoksevia asioita ja piti ennen liikkeelle lähtöä rentouttavan naurujumpan. Jumpassa äänneltiin rytmikkäästi ha-, ho-, he- tavuja täysin palkein. Innokkaat naurujumppaajat säikyttivät lähikoivussa istuneet naakatkin lentoon.

Meillä oli kolme eripituista reittiä, joista voi valita kuntonsa mukaan minkä matkan jaksoi kävellä. Kelpo polku tapahtumaan oli lähtenyt kaikkiaan 20 innokasta liikunnan harrastajaa, joista kymmenen oli Parkinson-kerholaista, osallistujajoukko jakaantui tasaisesti eri reiteille.

Minä kävelin henkilökohtaisen avustajan kanssa noin 600 metrin lenkin. Kelpo polku kävelyn päätteeksi oli tarjolla mehua, keksiä ja karkkia. Sää oli tapahtuman aikana erittäin hyvä. Juuri ennen lenkille lähtöä sade taukosi ja aurinko lämmitti syyskesäistä päivää. Se loi lämmöllään iloisen tunnelman Kelpo polku tapahtumalle.

 

Hyvää syksyä toivottaa Marja-Leena Lötjönen Parikkalan seudun Parkinson-kerhosta.

 

Sää suosi Hämeenlinnan Kelpo polku tapahtumaa

 

 

Kanta-Hämeen Parkinson-yhdistyksen järjestämää Kelpo polku tapahtumaa suosi kaunis ilma. Lähtöpaikan nuotiolle oli kerätty runsaasti tietoa ja liiton esitteitä.  

Kokeneet jäsenemme olivat myös valmiina henkilökohtaiseen jutusteluun Parkinsonin taudista tietoja etsiville. Paikalla oli myös lääketehtaan edustaja.

Olimme varanneet tarjottavaa runsaasti ja varautuneet jopa 70 osallistujaan.  Paikalle saapui noin 20 osallistujaa.

Totesimme, että tiedotuksessamme oli puutetta eivätkä asiat edenneet niin kun olimme sopineet kokouksessa yhdessä.

Kuultuani edellisen tiistain kuukausittaisessa tapaamisessa, ettei sovittuja haasteita ja lehdistötiedotteita oltu lähetetty, tein nopeasti isoja julisteita liiton lähettämistä tiedotteista.

Esitteet sijoitettiin lauantaiaamuksi reittimme varrelle seitsemään eri kohteeseen.

Vaikka meillä ei ollutkaan osallistujia odotettua määrää, uskon että moni ohikulkija päivän aikana, kauniilla rantareitillä liikkuessaan pysähtyi lukemaan esitteitä. Näin saimme tietoa levitettyä eteenpäin.

Paikallislehtemme Kaupunkiuutiset teki tosi hyvän artikkelin tapahtumasta, siitä suuri kiitos Lyylille. 

Hän oli kerännyt kattavan paketin toimittajalle Parkisonin taudista ja Kelpo polku tapahtuman perustarkoituksesta.  Artikkeli oli seuraavan viikon keskiviikkona ilmestyneessä lehdessä. 
 

Kaunista syksyä toivottaen Eeva Rasinaho

Kanta-Hämeen Parkinsonyhdistys

 

Tangokin taipui Imatran Kelpo polku tapahtumassa

 

Pienten empimisten jälkeen Imatran Kelpo polku tapahtuma alkoi valottua kaikille ja niin päästiin lenkille. Osallistujia vieraskirjassa oli noin 37 nimeä, mutta kaikki eivät uskaltaneet tulla edes ihan lavan lähelle. 

Lauantaina aamulla 24. syyskuuta hernerokkasumu makasi Vuoksen päällä eikä muuta näkynyt kuin harmaata pilveä ja sumua, kunnes taivas repesi.

Tapahtuma kuitenkin vietiin läpi Koskenpartaan kävelykadulla. Esiintymislava oli somistettu tilaisuuden mukaan siihen liittyvällä rekvisiitalla.

Myös infopöytä, sekä arpajais- ja tarjoilupöytä löysivät paikkansa lavalta. Taustana olivat komeat pihlajanmarjapuut, joiden tyhjät oksat saivat lehtensä liiton jakamasta materiaalista.

Iskulauseet ja banderollit löysivät kantajansa ja loput sijoiteltiin katseenvangitsijoiksi taustalle. Aamupäivä meni kostean nihkeissä olosuhteissa taivaalle vilkuillen ja pientä ihmettä odottaen.

Kaiken ollessa kunnossa valkohaalarinen joukko siirtyi omille vastuualueilleen ja huomasi ilokseen, että aurinkokin valaisi Kelpo polkumme.

Kerhon tervetulosanat paikalle saapuneille lausuivat Pertti ja Hannele, jonka jälkeen Imatran kaupungin hyvinvointilautakunnan edustaja Ritva Kärmeniemi toi kaupungin terveiset tapahtumaan.

Hän myös avasi tilaisuuden, vaikka äänentoistolaitteet pistivätkin kovasti hanttiin hänen puheenvuoroaan, mutta siitä selvittiin huumorilla, sillä johdossahan se vika on aina.

Kun alkuun päästiin niin ravakasti jatkettiin Teatteri Imatran Ulla Järnstedin päästessä ääneen. Kuuluvalla ja eloisalla olemuksellaan Parkinsonin tauti sai kyytiä hänen käsissään.

Tämän jälkeen hän luki Hannele Könösen riimittämiä tuntemuksia sairaudesta. "Tiedätkö mikä on parkinsonintauti ja Kyllä tahmoo".

Jäykistelyn jälkeen polku odotti venytelleitä askeleita jotka lähtivät kulkemaan räpin muodossa, lipunkantajan, paita PB- ja UJ johdatuksella.

"OLLAAN KAIKKI KERHOLAISII ERILAISII MIEHII NAISII... "raikui ja kaikui improvisoiden koko Kelpo polun ajan.

Äänekkään joukon hävittyä näkyvistä pelimannit pääsivät sopivasti musisoimaan. Kelpo polun kävelijätkin saapuivat mehutarjoiluun sekä jännäämään arpatuuriaan.

Hyväntuulinen joukko iloitsi auringon valosta, sekä antamastaan näkyvästä osuudesta tempaukselle.

Tilaisuuden loppupuolella Ulla halusi vielä selvittää Hannelen humoristisella otteella tyylitellyn potilaan päivän arkista kulkua naisen näkökulmasta.

Nousihan siellä moni jalka vielä rivitanssiin mukaan ja parkkitangoa tarjoiltiin loppumetreille. Nähtiin vielä kuinka tango taipuu pitkälti yli 10 parkkivuoden jälkeen.

Mukana  menossa olivat:  Maila Mustatumake, Viivi Välittäjäaine, Sisko Sifrol, Nella Neuro, Ari Atziletti, Esko Entagapone sekä Dooris Dopamiini .

 

 

Kiitos mukanaolijoille, olitte rohkeita.

Hannele Könönen a`la Dooris

 

 

Oulun Kelpo polku -tapahtumassa pääsi narraamaan kalojakin

Kuvassa ed. oik. Marja Leena Ikonen ja vas. Tuula Uronen

Kelpo polku tapahtuma oli Oulun lähistöllä Heikkilän kankaan pysäköintialueella ja tukikohtana Oulujoen rannan nuotiopaikka. Kävelytapahtuman järjesti Oulun Parkinson-kerho.

Jokainen osallistuja sai valita kävelyreitin ja matkan oman kuntonsa mukaisesti.

Sää ennuste päivälle oli sadetta, mikä varmasti osaltaan vaikutti osallistujien määrään. Mukana tapahtumassa oli 15 henkilöä.

Tummat pilvet leijuivat tilaisuuden aikana taivaalla, mutta sadetta niistä ei kuitenkaan tullut.

Nuotiopaikalle oli järjestetty makkaran paistoa ja mehutarjoilu. Tilaisuudessa oli mahdollisuus myös kalastamiseen, mutta tällä kertaa kalat jäivät kasvamaan seuraavaa tapahtumaa varten.

Kolmituntinen aika vierähti nopeasti. Leppoisaa jutustelua ja kuulumisten vaihtamista riitti kesän jälkeen.

Pohjois-Suomen Parkinson-yhdistyksen puheenjohtaja Aaro Väyrynen kävi tervehtimässä tilaisuuteen osallistuneita.

Tauno Ikonen

Pohjois-Suomen Parkinson-yhdistys

Suonenjoen Kelpo polulla oli leppoisa tunnelma

Suonenjoen Urheilukentällä järjestettyyn Kelpo polku tapahtumaan osallistui yli 20 henkilöä. Radan pituus oli 400m. Tapahtuman osallistujat kiersivät rataa kävellen, jokainen kuntonsa mukaan.

Lisäksi päivän aikana pelattiin bocciaa ja muita pienpelejä, jaoimme oheistuotteita sekä pidimme leipäarpajaiset. Tunnelma oli leppoisa ja kaikilla oli hauskaa.

Yhteyshenkilö: Anna-Liisa Parviainen

Suonenjoen Aivo-Parkkis -kerho

Nivalan Kelpo polulla oli mukana kaupungin päättäjiä

Nivalan Kelpo polku tapahtuman avasi torvisoittokunta Tapahtumaan osallistui noin yhdeksänkymmentä henkilöä

 

Olimme Nivalassa jo kevättalvella yhteydessä kaupungin päättäjiin ja kerroimme, että aiomme osallistua Suomen Parkinson-liiton Kelpo polku –tapahtumaan syksyllä.

Tilaisuus merkittiin kaupungin kalenteriin ja sovittiin, että HYTe työryhmä ja kaupungin liikuntatoimi edustavat Nivalan kaupunkia tapahtumassa.

Työryhmään valittiin Parkinson-kerhosta Anneli ja Vesa Kalliokoski ja Sirkka Junttila, sekä Eine Hosio(Hyte) ja Janne Kaarlela (Uikko). Työryhmä kokoontui ensimmäisen kerran kesäkuussa ja teki suunnitelman rungon.

Tehtävät jaettiin ja niitä toteutti kesän mittaan kukin sopivissa tilanteissa mm kyselemällä henkilöitä työhön. Kävelyreitistä tehtiin myös kartta kaupungin mittaustoimistossa.

Syyskuun alkupuolella sitten kokoonnuimme toteamaan, mitä on saatu aikaan ja mitä puuttuu.

Ennakkomainonta suoritettiin tehokkaasti. Paikallislehdelle informoitiin elokuussa ja Nivala-lehti kirjoittikin Parkinsonin-taudista pari viikkoa aikaisemmin.

Syyskuun alusta lähtien meillä oli tapahtumaa mainostamassa iso, pyörivä ulkomainos keskustan risteyksessä. Sen lahjoitti paikallinen JP-paino. 

KAUPUNGIN PÄÄTTÄJÄT MUKANA KELPO POLULLA

Kelpo polku -tapahtuman avasi torvisoittokunta, jonka jälkeen Parkinson-kerhon edustaja lausui avaussanat. Tämän jälkeen Keskipohjanmaan muistiyhdistyksen Mirja Hynninen piti esitelmän. Paikalla oli myös terveyskeskuksen muistihoitaja.

Ennen lenkille lähtöä pidettiin lyhyt verryttely vapaaehtoisen liikuttajan vetämänä. Sen jälkeen kävelijät lähtivät liikkeelle useissa ryhmissä.

Kelpo polku -tapahtumaan olimme pyytäneet kellokkaiksi Nivalan kaupunginjohtajan, kaupunginvaltuuston puheenjohtajan, terveyskeskuksen johtavan lääkärin ja luottamushenkilöitä. Vieraana oli myös seurakunnan kirkkoherra.  

Liikkeelle lähtöä tahditti torvisoitto.

TAPAHTUMASSA KIINNITETTIIN HUOMIOTA TERVEELLISYYTEEN    

Tilaisuudessa tarjotut kahvit, mehut, piparit ja tykötarpeet saimme lahjoituksina paikallisista liikkeistä. 

Täällä oli hyvä omenavuosi ja omenoita oli tarjottavana naposteltavaksi ja myytäväksi.  Terveellisyyteen kiinnitettiin tapahtumassa huomiota. 

Kävelyreitteinä oli esteettömiä kevyenliikenteen teitä. Reiteistä sai valita 0,5 km, 1 km ja 2,5 km:n matkan. Jokainen niistä kulki Kerttulan levähdyspaikan kautta, jossa sai virkistävää juotavaa ja kuuli kaunista runonlausuntaa.

 

TAPAHTUMAN ETEEN TEHTIIN PALJON TYÖTÄ

Tapahtumaan osallistui tällä kerralla noin yhdeksänkymmentä henkilöä. Edellisellä kerralla osallistujia oli jonkin verran enemmän.

Ehkä ympäristö, joki ja uudet sillat vetivät silloin puoleensa. Sääkin oli aurinkoinen ja myös pyörätuolissa olevia tuotiin mukaan.

Mahdollisesti tilaisuuden tapahtumapaikka ja matka sinne vaikutti tällä kertaa asiaan. Sääkin oli nyt pilvinen ja vähän kolea.

Teimme tänä vuonna asian eteen ehkä enemmän työtä kuin edellisellä kerralla.

Paikka oli nyt haastavampi ja nuorempi väki meni uimalan puolelle.

Tämä on omaa arviointiani tapahtumista.

PAIKALLISLEHDELLE KIITOS UUTISOINNISTA

Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli onnistunut. Ihmiset kiittelivät, että se oli järjestetty ja heidät kutsuttu mukaan. Tapahtumapaikalla oli hyvin välitön ja riemullinen tunnelma.                                                                               

Paikallinen Nivala-lehti on julkaissut useita juttuja vuoden mittaan Parkinson-kerhosta ja tuonut esille siihen liittyvää toimintaa, heille siitä kiitos.           

 

 

Sirkka Junttila

Nivalan Parkinson-kerho

       

Kotkan Kelpo polulla luotiin kontakteja ja saatiin uusia jäseniä kerhoon

Kotkan Kelpo polulla luotiin rupattelun lomassa kontakteja ja saatiin uusia jäseniä kerhoon. Kävelyreittimahdollisuuksia oli monia

 

Kelpo polku -tapahtuma Kotkassa oli mielestäni yllättävänkin onnistunut. Osallistujia oli enemmän kuin olisin osannut etukäteen ajatella.

Varsinkin, kun Kotkassa on jo useana perättäisenä viikonloppuna ollut vastaavanlaisia kävely-lenkkeilytapahtumia.

Tapahtumapäivä sujui mielestämme oikein hyvin. Säätiedotus lupaili sadetta lauantaiksi, mutta onneksemme niin ei käynyt.

Saimme suorittaa kävelytapahtuman poutakelillä ja aurinkokin pilkisti ajoittain.

Katariinanniemi, johon kokoonnuimme, on valtakunnallisesti palkittu meren rannalla sijaitseva kotkalaisten suosima lenkkeilypaikka.

ILOINEN JA VÄLITÖN TUNNELMA

Kävelyreittimahdollisuuksia on monia, myös esteettömiä, joten kaikilla halukkailla oli mahdollisuus osallistua kävelyyn. Tapahtumaan osallistui noin 50 - 60 ihmistä.

Grillimestarimme uurastivat makkaranpaistossa ja hyvinhän tarjolla olevat makkarat ja mehu väelle maistuivatkin.

Tunnelma grillin äärellä oli iloisen hilpeä ja välitön. Rupattelun lomassa loimme myös uusia kontakteja ja saimme uusia jäseniä kerhoomme.

Totesimme yhdessä, että päivä oli ollut kaikin puolin antoisa. 

 

 

Puheenjohtaja Ritva Kallioniemi

Etelä-Kymen Parkinson-kerho

Pullakahvit maistuivat Kangasniemen Kelpo polun päätteeksi

Kangasniemellä Kelpo polun tapahtumapaikka oli urheilukeskus. Päivän sää oli kylmä mutta onneksi sateeton.

Odotimme paikalle noin pariakymmentä osallistujaa, mutta sairastumisten ja yhteensattumien vuoksi tilaisuuteen osallistui kymmenen ihmistä.

Alkulämmittelyn jälkeen kiersimme pienen kentän juoksurataa muutaman kerran ympäri. Jokainen liikkui oman kuntonsa ja vointinsa mukaan.

Loppuvenyttelyn jälkeen olikin sitten vuorossa tarkkuusheittokisa hernepussilla, sekä keihään heittoa tulitikulla.

Tilaisuuden päätteeksi joimme maistuvat pullakahvit ja keskustelimme kuulumiset.

Paikalla kävi myös Kangasniemen Kunnallislehden toimittaja tekemässä jutun seuraavan viikon lehteen.

 

Kelpo polku- tapahtuman järjestäjänä toimi Kangasniemen Parkinson-kerho.

 Yhteyshenkilö Ritva Viitala.

Heinolan Kelpo polulla oltiin päivään tyytyväisiä, vaikka sää rajoitti osallistujamäärää

Heinolan Kelpo polun osallistujat (vas)Salli Hannukka, Eila Skog, Ritva Lindell ja Jarmo Pääkkönen.

 

 

Heinolan Kelpo polku –tapahtuma sujui hyvällä mielellä, vaikka ilma oli sateisen tuulinen ja rajoitti osallistujien määrästä osan.

”Meitä oli neljä osallistujaa tilaisuudessa mukana”, kertoo tilaisuuden yhteyshenkilö Jarmo Pääkkönen.

”Ilma oli kolea, sataa hipsutteli ja kova tuuli puhalteli, mutta me osallistujat oltiin sateenkestäviä”, Jarmo toteaa.

Kelpo polku –tapahtumasta Jarmo Pääkkönen kertoo ilmoitelleensa kattavasti lehdessä ja jakamalla esitteitä.

”Haastoin mukaan myös kaupungin ja terveydenhuollon päättäjiä, mutta tällä kertaa he eivät olleet tilaisuudessa.”

KÄVELIMME REITIN JA JUTTELIMME IHMISTEN KANSSA

Heinolan Kelpo polku kiersi puoli kaupunkia. Reitti oli esteetön ja kulki linja-autoaseman ja rautatieaseman kautta.

Jäähallin kahviossa osallistujille oli varattu vielä pullakahvit.

”Kävelimme reitin ja juttelimme ihmisten kanssa, teimme niin Parkinsonin tautia tunnetuksi”, Jarmo kertoo.

”Myö oltiin päivään tyytyväisiä, vaikka sää rajoittikin osallistujia”, hän toteaa.

”Oltiin ihmisten keskellä ja näkyvissä Kelpo polulla.”

 

Harry Torvinen

Pihtiputaan Kelpo polulta jäi hyvä mieli

Pihtiputaan Kelpo polku –tapahtumaa haittasi hieman kylmä ilma ja sateinen päivä.

Tilaisuuteen saapui kuitenkin 10 henkilöä, joista osa oli lapsia.

Avainnauhat paikallisille hoitajille oli jaettu jo Hyvän olon-messuilla aikaisemmin viikolla.

Kelpo polku reitti oli kaunis ja esteetön, noin kilometrin mittainen maisemareitti.

Matka sitä pitkin kulki Pihtiputaan rantaraitin joenvartta pitkin paikallisen huoltoaseman takapihalla sijaitsevalle huvimajalle.

Majalla juotiin kahvit ja syötiin omat eväät. Lapsetkin pääsivät leikkikentälle touhuamaan.

Takaisin lähtöpaikalle palattiin samaa reittiä ja matkan varrella oli kasvien, kivien ja puiden tunnistamistehtäviä.

Tapahtumasta jäi osallistujille hyvä mieli ja he tuumivat, että kävely täytyy tehdä joskus uudestaan.

Silloin ehkä sääkin on parempi.

 

Yhteyshenkilö Sanni Luomala 

Viitaseudun Parkinson-kerho

Iisalmen Kelpo polulla oli lupsakka tunnelma

”Lupsakka tunnelma ja iloinen ilmapiiri meillä oli vaikka satoikin”, Iisalmen Parkinson-kerhon vetäjä ja Kelpo polku –tapahtuman yhteyshenkilö Pauli Marin sanoo.

Hän kertoo, että Iisalmen reitti kulki rauhallisella alueella, jolla ei ollut autoliikennettä. Pituudeltaan se oli puolitoista kilometriä ja päällystettynä hyvä kulkea myös pyörätuolilla.

Kävelijöitä tapahtumassa oli 35 henkilöä ja päätteeksi oli tarjolla mehua ja karkkia.

”Oheistoimintoina meillä oli laulua ja pelkkiksen peluuta kerhohuoneella”, Pauli Marin kertoo.

SATEEN VUOKSI OSALLISTUJAMÄÄRÄ OLI ODOTETTUA PIENEMPI

Parkinsonin tautia 17 vuotta sairastanut Pauli Marin sanoo osallistujamäärän jääneen alle odotetun. ”Varmaankin siksi, että kävelyn aikana satoi vettä”, hän toteaa.

Mukana oli myös neurologian poliklinikalta hoitohenkilöitä ja Pauli Marin kertookin sopineensa neurologian poliklinikan kanssa, että uusille sairastuneille annetaan hänen puhelinnumeronsa. Sillä tavoin uudet sairastuneet ovat löytäneet Iisalmen Parkinson-kerhon ja saaneet vertaistukea alusta lähtien.

ON HYVÄ, ETTÄ IHMISET SAAVAT VERTAISTUKEA SAIRASTUTTUAAN

”Olen vetänyt kerhoa kuusi vuotta ja 30-kerholaisen määrä on pysynyt vakiona, vaikkei yksikään nykyisistä ollut silloin mukana”, myös kokemuskouluttajana toimiva Pauli Marin kertoo.

”Ei ole tietenkään hyvä asia, että ihmiset sairastuvat, mutta se on hyvä, että he tulevat yhteyksiin ja saavat vertaistukea.”

 

Harry Torvinen

Kelpo polulla käytiin hyviä keskusteluja Kuopiossa

”Kuopion Kelpo polku –tapahtumaan osallistui noin 80-100 ihmistä sateesta huolimatta”, kertoo Kuopion Parkinson-yhdistyksen sihteeri Seija Lipponen.

”Tilaisuudessa oli kaupungin edustajana mukana Hyvinvoinnin edistämiskeskuksen johtaja Heli Norja”, hän jatkaa.

SADE HANKALOITTI TAPAHTUMAA

Lähtö reitille tapahtui Kuopion keskustasta, teatterin luota. Tasainen reitti kulki kävelytietä Valkeisenlammen ympäri ja oli pituudeltaan noin kaksi kilometriä. Reitin kulkemisen jälkeen oli tarjolla paistettuja makkaroita ja mehua sekä liiton tuotteita.”

”Kuopion tapahtumaa hankaloitti sade, joka vaikeutti ihmisten liikkumista, sekä samalle päivälle sattunut toinen tapahtuma joka vei osallistujia”, Seija Lipponen toteaa.

TALKOOVÄKEÄ TARVITTIIN TILAISUUDEN ONNISTUMISEEN

Pienenä miinuksena hän mainitsee, että tilaisuudelle oli haettava maksullinen lupa kaupungilta.

”Talkooväkeä tarvittiin mukaan makkaranpaistoon ja mehutarjoiluun, sekä jakamaan tilaisuuteen varattuja tuotteita”, Seija Lipponen kertoo.

”Lisäksi jonkun oli hankittava kaikki tarjottavat eri paikoista.”

Hyvänä kokemuksena tapahtumasta Seija Lipponen kertoo keskustelut, joita ihmisten kanssa sai käydä.

”Yksi pariskunta, jonka kanssa keskusteltiin tilaisuudessa, olikin jo mukana kerhossa”, Seija Lipponen kertoo tyytyväisenä.

IHMISET OLIVAT AIDOSTI KIINNOSTUNEITA

”Keli vähän sotki ja pikkusen vettä ropsutteli, muuten tapahtuma onnistui olosuhteisiin nähden kohtuullisesti, toteaa Kelpo polku –tapahtuman yhteyshenkilö ja Kuopion Parkinson-yhdistyksen puheenjohtaja Antero Miettinen.

”Ihmiset, jotka tapahtumaan tulivat, olivat aidosti kiinnostuneita sen aiheesta ja pidempiäkin keskusteluja olisi syntynyt, ellei olisi ollut niin sateista”, hän toteaa.

UUSIA JÄSENIÄ PARKINSON-KERHOON

Erityisesti Antero Miettisen mieleen on jäänyt yksi paikalle tullut ihminen, joka oli sairastanut Parkinsonin tautia pari kolme vuotta, mutta ei ollut tullut mukaan tilaisuuksiin.

”Nyt kun meillä oli HelmiOskarissa kokoontuminen, niin hän tuli sinne mukaan”, Antero Miettinen kertoo.

”Viime kokoontumisessa oli mukana viisi uutta kerholaista, sellaisia jotka eivät ole aiemmin olleet tai pitkään aikaan käyneet.”

 

Harry Torvinen

Pieksämäen Kelpo polulla poristiin poutaisessa säässä

Pieksämäen Kelpo polku – tapahtumaan osallistui 15 henkilöä, kertoo tilaisuuden yhteyshenkilö Pertti Kumpulainen.

”Samana päivänä oli paikkakunnalla toinenkin tilaisuus, joka hieman vaikutti osallistujamäärään.”

”Meillä oli kuitenkin iloinen tapahtuma josta kaikilla jäi hyvä mieli”, Pertti Kumpulainen toteaa tyytyväisenä.

KÄVELYN JÄLKEEN MAKKARANPAISTOA JA YHDESSÄOLOA

Pieksämäen tilaisuuden avasi kaupunginhallituksen puheenjohtaja Erkki Huupponen. Kaupungin liikuntatoimen fysioterapeutin ohjaaman alkujumpan jälkeen lähdettiin liikkeelle.

Parin kilometrin kävely yhdessä kulki esteetöntä rantareittiä, jonka päätteeksi oli ohjelmassa makkaranpaistoa, yhdessäoloa ja keskusteluja.

”Poutanen päivä oli, ei satana ollenkaan ja kyllä meillä porinata riitti”, Pertti Kumpulainen toteaa.

SAIRAUDEN KANSSA EI TARVITSE OLLA YKSIN

Lääkkeistä yksi parhaita on tieto siitä, ettei ole sairautensa kanssa yksin. Pieksämäen Parkinson-kerhon vetäjä Pertti Kumpulainen kertoo uudesta jäsenestä, joka tuli vähän aikaa sitten mukaan tilaisuuteen.

”Hän soitti ensin ja minä sanoin, että tervetuloa kerhoon. Hän tuli ja kertoi vasta hiljattain saaneensa diagnoosin Parkinsonin taudista”, Pertti Kumpulainen kertoo.

”Melekeenhän se pukkaa tippaa silimään, on se sellainen tappaus.”

 

Harry Torvinen

Porin Kelpo polku kuljettiin Kirjurinluodolla

Kaarina Virtanen, Reijo Haukka, Leena Västilä, Seija Skyttä, Lasse Kurikka, Kauko Västilä, Simo Riikonen ja puolisonsa Elina, Raija Nurmi, Eeva Heinonen, Arto Airaksinen ja Tauno Alinen. Valto Virtanen, Jorma Skyttä, Terttu Haapanen, Ritva Haukka, Reijo Haukka, Sirkka Lundgren, Kauko Västilä, Arto Airaksinen ja Seija Skyttä. Lasse ja Iris Kurikka sekä Eeva Heinonen palaavat pirteinä lenkiltä.

 

Porin Kelpo polku -tapahtuma Kirjurinluodolla osui samaan aikaan kuin perinteinen Porin Päivä. Tämä varmasti vaikutti osallistujamäärään, joka oli 39 henkilöä.

Tapahtuman onnistumisen eteen oli tehty paljon työtä ja siitä oli kerrottu eri medioissa. Oli myös jalkauduttu ihmisten luokse kertomaan ja kutsumaan mukaan Kelpo polulle.

“Panostimme tapahtuman onnistumiseksi Porissa paljon: jaoimme tietoa tapahtumasta mm. kahden radioaseman kautta, ja lisäksi jaoimme tiedotteita ympäri Poria”, kertoo puheenjohtaja Kauko Västilä Porin seudun Parkinson -yhdistyksen sivuilla.

PORIN PÄIVÄ JA KELPO POLKU SAMANA PÄIVÄNÄ

“Huonoa tuuria oli se, että meidän tapahtuma sattui samaan aikaan kuin Porin Päivä, joka veti keskustan täyteen ihmisiä ja vei meiltä osallistujia”, toteaa yhteyshenkilö ja liikuntavastaava Arto Airaksinen.

Hän kertoo lyhyiden radiomainosten, joita viikon aikana tuli paikallisradion lähetysten yhteydessä olleen hyvää tiedotusta tapahtumasta. Parhaiten Arto Airaksisen mielestä toimi kuitenkin henkilökohtainen kutsu.

“Se mikä toi ulkopuolisia mukaan meidän Kelpo polku -tapahtumaan Kirjurinluodolle, oli jalkautuminen ihmisten luo ja henkilökohtaiset keskustelut”, hän kertoo.

“Mukaan tulleista suurin osa sanoi, että tulin koska lupasin.”

Taiteilija Simo Riikonen, Jorma Skyttä ja Simon puoliso Elina. Iris Kurikka, Jorma Skyttä, Eeva Heinonen, Tapio Nurmi ja Leena Västilä. Sirkka Lundgren, Kaarina Virtanen, Iris Kurikka, Eeva Heinonen, Jorma Skyttä ja Tapio Nurmi.

PETANKKIKISAT TAPAHTUMAN PÄÄTTEEKSI

Kirjurinluodon monipuolinen reittivalikoima sisälsi jokaiselle osallistujalle sopivan reitin, kunnon ja jaksamisen mukaan.

Alueella on monta reittiä ja jokainen sai jonkun niistä käytyä läpi”, Arto Airaksinen kertoo.

“Kovakuntoisimmille oli reitti, jossa piti vetää lossi yli joenhaaran ja kulkea Kelpo polkua pitkospuillakin.”

Reittien kulkemisen jälkeen ohjelmassa oli kahvia, pullaa ja petankkia. "Meillä oli siinä kovat kisat ja olisi pelattu vaikka koko päivä”, Arto Airaksinen naurahtaa.

RUISKUTAIDEMAALARI SIMO RIIKONEN VALMISTI KYLTIT

Ruiskutaidemaalari Simo Riikonen oli valmistanut tilaisuutta varten opaskyltit, joita voidaan käyttää myös uudelleen.

“Opastaulut ovat käytössä seuraavat 15 -vuotta meidän tilaisuuksissa, sillä niihin tarvitsee lisätä vain tapahtumakyltti”, Arto Airaksinen toteaa.

Hän kertoo, että tapahtuman aikana oli myös hyviä keskusteluja. Yksi niistä oli hoitotyössä toimivan kanssa.

“Hän oli tullut tänne töihin ulkomailta ja sanoi, että Suomessa on kuitenkin vielä mahdollisuus ikääntyä arvokkaasti”, Arto Airaksinen kertoo.

RUUSUJA PYYTEETTÖMILLE TALKOOLAISILLE

Ruusuja tapahtuman onnistumisesta Arto Airaksinen haluaa ojentaa niille jotka olivat menneet ihmisten luo ja tehneet pyyteettä työtä.

“Näille ihmisille tämän Kelpo polku -tapahtuman eteen tehty ei ollut turhaa työtä. He kokivat tekevänsä tärkeää työtä toisten ja oman asian eteen”, Arto Airaksinen sanoo.

Tapahtuman opetuksena hän toteaa, että seuraavan tilaisuuden järjestämistä on syytä pohtia sinne, missä ihmiset ovat jo paikalla.

“Kirjurinluoto on paikka johon ihmisten pitää erikseen tulla ja kysyä, missäs se Kelpo polku olikaan”, Arto Airaksinen toteaa.

“Seuraavalla kerralla menemme sinne, missä ihmiset kokoontuvat, menemme ihmisten keskelle.”

Puheenjohtaja Kauko Västilä(selin), pitää puhetta. Tauno Alinen, Eeva Heinonen, Jenni Taimi lapsineen, Simo Riikonen puolisoineeen ja Lasse Kurikka kuuntelevat. Seija Skyttä, Kaarina ja Valto Virtanen, Ritva ja Reijo Haukka, Terttu Haapanen, Leena Västilä ja Jorma Skyttä. Raija ja Tapio Nurmi ennen lenkille lähtöä.

 

Harry Torvinen

 

 

 

Jaa artikkeli