Oletko koskaan miettinyt, kuka asioitasi hoitaa, mikäli et itse siihen terveydellisestä tai muusta syystä pystyisi? Monesti ajatellaan, että tällaisessa tilanteessa puoliso, lapset tai muut lähiomaiset toimisivat asioiden hoitajina. Tämä ei kuitenkaan onnistu ilman erillistä edunvalvontavaltuutusta. Vuonna 2007 tuli voimaan laki edunvalvontavaltuutuksesta, jonka mukaan henkilö voi itse vielä terveenä ollessaan nimetä luotettavana pitämänsä henkilön hoitamaan asioitaan, etukäteen tehtävällä edunvalvontavaltakirjalla, mikäli ei itse voisi asioitaan jostakin syystä hoitaa.
Mikäli edunvalvontavaltakirjaa ei ole laadittu ja oma toimintakyky ei enää riitä asioiden hoitoon, määrää maistraatti tai tuomioistuin henkilölle edunvalvojan. Tällainen holhoustoimilain mukainen edunvalvonta aiheuttaa paljon kuluja, koska esim. omaisuuden myyntiin tarvitaan maistraatin lupa. Lisäksi edunvalvojana toimivat henkilöt kokevat usein raskaaksi velvollisuutensa vuosittain selvittää maistraatille, miten he ovat asioita hoitaneet. Edunvalvontavaltuutus on tällaista tavallista edunvalvontaa joustavampi tapa järjestää asioiden hoito.
Edunvalvontavaltakirjalla jokainen voi siis valtuuttaa haluamansa henkilön huolehtimaan asioistaan. Valtakirjaan on määriteltävä ainakin yksi henkilö valtuutetuksi, useimmiten tähän tehtävään halutaan lähiomainen. Suositeltavaa olisi määrätä kuitenkin ainakin toinen henkilö varalle, mikäli varsinaiselle valtuutetulle tulisi jokin este. Valtakirjassa on siten mahdollista valtuuttaa esimerkiksi sekä puoliso että lapset. Valtuuttaja eli valtakirjan tekijä saa lisäksi itse määritellä, missä laajuudessa hänen asioitaan hoidetaan valtakirjan nojalla.
Valtakirja käytännössä
Edunvalvontavaltakirjan voi tehdä jokainen 18 vuotta täyttänyt, joka kykenee ymmärtämään valtakirjan merkityksen ja sisällön. Esimerkiksi jo diagnosoitu muistisairaus ei suoranaisesti estä valtakirjan tekemistä, mutta valtakirjaa allekirjoitettaessa saattaa tällöin olla tarpeellista lääkärintodistuksella osoittaa, että kykenee edelleen ymmärtämään asian merkityksen. Edunvalvontavaltakirja on tehtävä määrämuodossa ja allekirjoitettava kahden esteettömän todistajan ollessa yhtä aikaa läsnä.
Edunvalvontavaltakirja tehdään tulevaisuuden varalle: valtakirja tulee käyttöön vasta siinä tapauksessa, jos henkilö tulee kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan. Kun valtakirja pitää ottaa käyttöön, valtuutettu henkilö esittää maistraatille lääkärintodistuksen valtuuttajan kykenemättömyydestä hoitaa asioitaan ja tämän jälkeen maistraatti vahvistaa valtakirjan hakemuksesta. Ilman maistraatin vahvistusta valtakirja ei siis ole pätevä, eikä sen avulla voi hoitaa asioita.
Edunvalvontavaltakirja voi koskea sekä henkilökohtaisten että taloudellisten asioiden hoitoa. Henkilökohtaisten asioiden hoitoon kuuluu esim. hoitopaikan valinta tai osoitteenmuutos, taloudellisten asioiden hoitoon puolestaan esim. pankki- ja veroasioiden hoito ja vaikkapa asunnon myynti. Sen sijaan esimerkiksi testamenttia ei kukaan voi tehdä toisen puolesta.
Edunvalvontavaltakirjassa voidaan antaa määräys myös siitä, että valtuutettu on oikeutettu lahjoittamaan valtuuttajan omaisuutta. Tällöin lahjan antamisen perusteet on oltava yksilöitynä valtakirjassa (esim. mitä lahjoitetaan, kenelle ja missä tilanteessa). Esimerkiksi lahjoitustilanteissa valtuutettuna toimiva lähiomainen on lähtökohtaisesti esteellinen. Mikäli lahjoituksia halutaan toteuttaa, tulee valtakirjassa nimetä joku esteetön henkilö, joka ei itse pääse oikeustoimesta hyötymään.
Koska edunvalvontavaltakirja ei tule voimaan heti sen tekohetkellä, tulee alkuperäinen valtakirja säilyttää huolellisesti mahdollista myöhempää käyttöä varten. Edunvalvontavaltuutuksen allekirjoituksen jälkeen asiakirjaa voi säilyttää joko valtuutuksen tekijä tai valtuutettu. Myös esimerkiksi pankin tallelokerossa voi säilyttää alkuperäistä valtakirjaa, mutta tällöin valtuutetuksi nimetyllä henkilöllä tulee olla käyttöoikeus tallelokeroon valtakirjan sieltä noutamista varten tarvittaessa.
Edunvalvontavaltakirjan, kuten muidenkin juridisten asiakirjojen laatimisessa on suositeltavaa käyttää apuna asiantuntijaa, jotta valtakirja on varmasti kunkin henkilön tarpeita vastaava. Lisäksi voidaan varmistua siitä, että kaikki edunvalvontavaltakirjalle asetetut muotomääräykset tulevat huomioiduiksi. Esimerkiksi pankkien lakipalveluissa työskentelee perhe- ja jäämistöoikeuteen erikoistuneita lakimiehiä, jotka osaavat laatia juuri kuhunkin tilanteeseen sopivat asiakirjat.
Meri Lukka lakimies, Turun Seudun Osuuspankki
Juttu on julkaistu Hermolla 3/2019-lehdessä
