Parkinsonin tauti

Parkinsonin tauti on ikävä seuralainen. Mutta ei se elämää estä. Se on jopa tuonut
elämääni hyviä asioita, kuten roppakaupalla uusia ystäviä.

Meitä parkkislaisia on paljon. Aina löytyy joku, jolle soittaa ja jonka kanssa voi keventää
mieltään. Koskaan ei ole tarvinnut jäädä yksin.

Laiteavusteiset hoitomuodot

Ellei oireita saada riittävästi kuriin lääkehoidolla, voidaan harkita myös laiteavusteisia hoitoja. Parkinsonin taudin hoidossa käytössä olevia laiteavusteisia hoitoja ovat aivojen syvästimulaatiohoito (deep brain stimulation eli DBS), levodopainfuusiohoito ja apomorfiini-infuusiohoito.

Aivojen syvästimulaatiohoito eli DBS

Aivojen sisäisellä stimulaatiohoidolla eli syväaivostimulaatiolla (DBS) tarkoitetaan sitä, että aivoihin asennetaan ohut elektrodi tietylle liikkeitä säätelevän hermojärjestelmän alueelle. Järjestelmän asentaminen on neurokirurginen toimenpide, jossa tavallisesti kahdesta päälaen porareiästä viedään aivojen sisäosiin elektrodit ja elektrodien kautta sähkövirralla vähennetään oireita ja tilanvaihteluja.

Tavallisesti Parkinsonin taudin DBS-hoidossa elektrodien kärjet sijaitsevat oikeassa ja vasemmassa aivopuoliskossa talamus-tumakkeen alapuolella (subtalaamisessa tumakkeessa). Kyseinen aivoalue on tärkeä liikkeiden hallinnassa, ja kun elektrodin kautta viedään alueelle sähkökenttä, voidaan Parkinsonin taudin oireita merkittävästi helpottaa. Kyseessä ei kuitenkaan ole parantava hoito Parkinsonin tautiin vaikka oireita voidaan tehokkaasti vähentää.

Laitteen keskusyksikkö on ihon alla rintakehällä. Siitä menevät ihonalaiset johdot päälaelle, jotka yhdistyvät elektrodien kantoihin porareissä. Kun koko järjestelmä on ihon alla, voi potilas käydä normaalisti esimerkiksi uimassa eikä muitakaan kovin merkittäviä esteitä elämälle aiheudu DBS-laitteistosta. Kontaktiurheilu ei enää sovellu DBS:n asettamisen jälkeen; tällä rajoituksella pyritään vähentämään järjestelmän vaurioitumisen ja voinnin huonontumisen riskiä. Usein DBS-hoidon aloittamisen yhteydessä voidaan parkinsonlääkitystä vähentää noin puoleen.

Erityisesti aivoverenvuoto on DBS-leikkauksen pelätty komplikaatio, mutta vakavia aivoverenvuotoja Suomessa ei ole tähän hoitoon liittyen aiheutunut. Infektion vuoksi on joskus jouduttu järjestelmä poistamaan ja asentamaan uudelleen. Suhteellisen yleinen haittavaikutus on puheen epäselvyys, jota DBS-hoito voi aiheuttaa tai pahentaa. Nykyiset suunnattavat DBS-järjestelmät ovat kuitenkin vähentäneet tämänkin haitan ilmentymistä.

DBS-hoitoon valittava potilas on tavallisesti alle 70-vuotias ja hän on Parkinsonin tautia lukuun ottamatta suhteellisen terve. Esimerkiksi dementia tai yleisvointia muutoin merkittävästi huonontava sairaus on hoidon esteenä.

Levodopainfuusiohoito

Levodopa on edelleen Parkinsonin taudin peruslääke. Suun kautta annosteltavaan levodopaan liittyy kuitenkin mahdollisia hankaluuksia, erityisesti niin sanottuja tilanvaihteluja. Niillä tarkoitetaan lääkehoidosta saatavan vasteen lyhentymistä (lääkkeen vaikutus loppuu kesken), mikä johtaa lääkityksen tihentämiseen. Lisäksi voi tulla ennakoimattomia off-vaiheita eli lääkevasteen loppumisia ja näitä voi tulla äkillisestikin. Lääkityksen huippuvaikutuksen aikaan taas voi tulla tahattomia liikkeitä (dyskinesioita). Tällaisia tilanvaihteluja ja tahattomia liikkeitä hallitsemaan on kehitetty levodopahoito, jossa lääke viedään pumpulla ja letkulla suoraan geelimäisenä valmisteena ohutsuolen imeytymisalueelle.

Tämä pumppuhoito edellyttää pientä reikää vatsan alueella, mistä viedään letku ohutsuoleen (ns. PEG-letku). Elimistön ulkopuolella kiinnitetään letkuun pumppu, johon kiinnitetään lääkekasetti tavallisesti kerran päivässä aamuisin. Pumppuun voidaan annostella aamuannos, tasainen infuusioannos ja lisäksi pumpusta voi halutessaan ottaa kerta-annoksia tasaisen annoksen lisäksi.

Levodopainfuusiohoito soveltuu myös iäkkäämmille ja jonkin verran huonokuntoisemmille potilaille kuin DBS-hoito. Pumppu-letkujärjestelmä edellyttää hieman päivittäisiä huoltotoimia, joihin potilaan, omaisen tai kotihoidon tulee kyetä. Ehkä pelätyin ongelma levodopainfuusiohoitoon liittyen on vatsakalvontulehdus, mutta se ja muut vakavat komplikaatiot ovat harvinaisia.

Apomorfiini-infuusiohoito

Apomorfiini on tehokas parkinsonlääke. Levodopainfuusiohoidossa lääke annostellaan suoraan ohutsuoleen, mutta apomorfiinihoidossa ihon alle. Käytännössä apomorfiini-infuusiopumppujärjestelmä muistuttaa diabeteksen hoidossa käytettävää insuliinipumppua. Järjestelmään kuuluu pieni pumppu, ohut letku ja ihon alla oleva kanyyli.

Suomessa apomorfiini-infuusiohoito tuli käyttöön vuonna 2017, ja tähän mennessä hoidon piirissä on 10–20 potilasta. Apomorfiinia pistoksina (ns. kynähoito) saa paljon suurempi määrä potilaita. Apomorfiinipumppuhoitoon soveltuu erityisesti potilas, jolla on äkillisiä off-vaiheita ja joihin apomorfiinipistoksilla on saatu hyvä vaste.

Jos pistosten tarve on tiheää ja päivittäistä, voidaan vaihto infuusiopumppuun tehdä. Suhteellisen harvoin edetään apomorfiinipumppuun suoraan, vaan kynähoito on usein välivaihe, jonka aikana saadaan käsitys tämän lääkkeen soveltuvuudesta kyseiselle henkilölle. Apomorfiinihoidon yleisin haitta on iholle joskus muodostuvat kyhmyt (nodulukset), joita voidaan vähentää hieronnalla ja ultraäänihoidolla. Hoito ei sovellu henkilöille, joilla on esiintynyt esimerkiksi näköharhoja, sillä apomorfiini kuuluu lääkeaineryhmään, joka voi pahentaa harhoja.

Lue lisää: